Omalla tavallaan miulla on hyvä olo, vaikka henkisesti sattuukin taas. Miulla ei ole nälän tunnetta. Olen usean päivän aikana lähes unohtanut syödä. Toisinaan jopa unohtanut syömisen yli vuorokaudeksikkin. Kunnes fyysinen oloni on ollut niin karu, että on tullut pitkin hampain yritettyä syödä vähän. Lopputuloksena ollen se, etten mie maista juurikaan ennään ruokaa tai juomaa suussani. Se miltä se joskus ennen maistui, niin siitä mausta on ennään häivähdys jäljellä. Abc päivien ruoka-juoma kaloreita en ole edes saanut täyteen. Mukavaa.
Väsymykseenkin tulee nukuttua enemmän tai juotua vähän vähäkalorisinta vastaantullutta energia juomaa tai teetä, jotta päiväni noin muuten toimisi menemisten, tekemisten ja koiran ulkoiluttamisten ohella. Ainoastaan hiusteni lisääntynyt lähtö ei ole mukavaa, mutta kaikkeahan ei voi aina saada. Ja tähän fyysiseen kylmyyden tuntemiseenkin olen taas tottunut ja se pieni tärinä mikä siitä johtuu, niin ei ennää häiritse minnuu. Tottunut myös siihen, että kynteni sinirtävä useasti jne. Onneksi villasukat on keksitty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti