Melkein kaalikeitto dieetillä.

Eilen yritin aloittaa kaalikeitto dieettiä höystettynä ripauksella porkkanaa. Eipä siitä mitään tullut. Ei iskenyt yhtään niin päädyin sitten syömään raakaa kaalia ja porkkanaa vesilasin kera. Saman asianhan tuokin ajaa. Toisaalta eipä pudjettia juuri kummoisempaan olisikaan enää tässä vaiheessa kuukautta ja erityisesti siksi ja koska sen yhden laskun tilanne on yhä kysymysmerkillä. Toivottavasti pikapuolin selviää.

Tännään oli pitkästä aikaan vain niin nautinnollista juosta lenkillä koirani kanssa, kun jo jonkin aikaa lenkkeily fiilistä ei juuri ole ollut. Olen vain lähinnä joko nukkunut tai jumittanut jossain ihme välitilassa, kun en ole pystynyt nukkumaan.

Maanantainen TI:n näkeminen suljetulla osastolla ei onneksi ollut mitään niin karmivaa, kuin miten sen olin mielikuvitukseni kanssa onnistunut saamaan päähäni. Mistään leffoista tuttua suljettua osastoa kaltereineen huoneiden välissä se paikka ei ollut nähnytkään. Vähän asuntolan tyyppinen paikka yhteisellä oleskelu ja ruokailu tilalla ja ripauksella sairaala maista sisustusta, jota oltiin yhteiseen tilaan yritetty sohvien ja kalusteineen pehmentää.

TI vaikuttu pitkästä aikaan vähän pirteämmältä ja jotenkin henkisesti rauhallisemmalta, kuin pitkään aikaan. Tiedä sitten, että miten tulee käymään perjantain kanssa, koska hänellä on silloin tiedossa yksi vuoden hirveimmistä tai ellei se hirvein päivä. Rakkaan poisnukkuneen ihmisen vuosipäivä.

Onneksi hän oli tuonne hakeutunut vapaaehtoisesti niin hän saa liikkua sairaalaan alueella kolmesti päivässä puoli tuntia kerrallaan. Tämän mahdollisuuden käytimme hyväksemme ja kävelimme ruskaisten päällystämiä teitä. Lopulta vastaan tuli keinut joihin päädyimme keinumaan. Vähän lapsetti puolin ja toisin, mutta eipä tuossa mitään.. ;)

Lähtiessäni sieltä hän pyysi miut käymään tuolla vielä uudemmankin kerran, niin hänet näen tällä viikolla vielä toistamiseen.

Pe-su.

Jos mie olisin aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen perjantaina niin sen sävy olisi ollut varmasti melko erillainen. Joten olipa kerran perjantai. Odotin iltaa innoissani, innoissani siitä, että näkisin kaksi ystävääni ja ystävän ystäviä, joihin ystäväni TI halusi miut tutustuttaa. Oli TI:n syntymäpäivä. Jos tuota koiran eläinlääkäri episodia ei nyt muistella, niin ilta alkoi ihanasti. TI tuli minnuu ulos vastaan ja halasi lämpöisesti. Sanoen, että hän on kutsunut iltaa viettämään vain ne hänelle rakkaimmat ystävät. Siinä sitten nauroimme hetken hänen lahjalleen. Paketilliselle wc-paperia. Nauroimme, koska kummallakin meistä on ihan liikaa ylimääräistä rojua ja rompetta. Eli toivomuksena oli, että jos lahjoja tulee niin ne olisivat ajatuksella ja käyttökelpoisia. Hänellä ja miulla on ehkä "hieman" huono huumori. Mutta eipä siinä mittään.

Päästyämme sisälle saajja JK tuli minnuu halaamaan ja hän selitti ihan fiilikissä, että oli nyt muistanut tuoda muutaman vuoden takaisia synttäri kuviaa, jotka halusi miulle lahjoittaa. Muistoja<3 Josta olohuoneeseen esittelykierrokselle ja siitä se sitten lähti. Hetken oli olo, kuin orvolla pirulla, koska en tuntenut, kuin TI:n, JK:n ja JJ:n. Jonkin ajan päästä huomasin, että miulla on kotoisampi olo, kuin pitkään aikaan ennen tuota iltaa. Ihmiset nauroivat, juttelivat, hymyilivät, kettuiltiin ystävällis mielisesti  itsekullekkin. Laulettiin TI:lle taatun huonosti. Ilta jolloin oli jotenkin ihanan helppoa puhua ihmisten kanssa joita en ollut aijemmin tavannut. Harvinaista.

Draamaltakaan ei harmillisesti voitu tuolloin välttyä. JK oli ollut jotenkin hiljainen ja surullisen oloinen, vaikka olikin nauranut ja jutellut. Jossain vaiheessa iltaan päädyin hänen ja PB:n kanssa parvekkeelle juttelemaan. JK itki pahaa oloaan ja sekavia tunteitaan transsukupuolisuuttaan kohtaan. Asia, jonka myö kaikki paikalla olleet jo entuudestaan tiesimme. JK koki taas olevansa niin friikki ettei ansaisisi ystäviään. Häntä yritettiin saada PB:n kera piristymään. Hänelle sanoinkin, että sie olet meille tärkeä ja rakas juuri omana ihanana itsenäsi. Sie näet kauneutta asioissa ja tilanteissa joissa suurin osa ei sitä osaa nähdä. Ja ystävät ovat perhe, jonka voi itse valita ja myö ollaan valittu siut. Paikalle tuli pari muutakin ihmistä ja ryhmä halattiin JK:tä. Tuon jälkeen hän onneksi jo vähän hymyili.

Ilta jatkui siihen saakka taas mukavissa merkeissä kunnes TI yhtäkkiä hajosi henkisesti niin huolella etten mie ole vielä koskaan nähnyt häntä tuossa jamassa. Hän vain itki hysteerisesti. Eikä asiaa helpottanut se, että oltiin jälleen kerran parvekkeella jossa TI:n poikaystävä alkoi heittämään todella huonoa vitsiä siitä, että hypätään kaikki alas parvekkeelta. Tilanteesta onneksi selvittiin sisälle saakka ja tilanne rauhoittui illan mittaan.


Mie tiesin myös entuudestaan, että TI:llä on omine syineen paha olla. Pitkälti asioista, joita hän ei ole osannut käsitellä tai pystynyt siihen vielä.Tännään hän sitten miulle soitti. Hän oli hakeutunut eilen suljetulle. Hän oli hajonnut henkisesti vain niin huolella. Puhuin hänen kanssaan pitemmän aikaa tännään puhelimessa ja sovimme, että tulisin häntä huomenna tapaamaan. Huoli on suuri hänestä.

Läski ahdistukseni on vain niin pientä verrattuna tähän kaikkeen muuhun mitä viikonlopun aikana on tapahtunut, niin mie en edes jaksa siitä, kuin ohimennen mainita.

Perjantainen eläinlääkäri reissu.

Perjantai meni pitkälti siinä, että oli huoli koirastani, tuosta yli aheensta rakkaasta. Muru sitten oksensi pe aamu ruokansa. Soittoa eläinlääkäriin. Onneksi saatiin aika illaksi. Se oli sitten kolmas päivä putkeen, kun hän oksensi. Koira, joka ei herkästi oksenna. Tuo rakas pahvi, kun on onnistunut metsästämään lenkkimme aikana mm. hiiren, jonka hän ahneuksissaan söi, eikä todellakaan ollut antamassa sitä miulle. Ilmavaivoija hän koostui tuosta ahnehtimisestaan.

Nyt ei ollut sitten siitä kyse, vaan siitä, että tuo rakas ääliö oli mennyt syömään, joko jonkun pehmolelunsa nöyhtää tai itse lelua. Se oli aiheuttanut hänelle pienen tukoksen elimistössä, minkä vuoksi ruoka ei pysynyt sisällä. Onneksi kyseä oli lievästä tukoksesta, josta eläinlääkäri sanoi, että apteekin kautta vaan ja syötetään koiralle muutamana päivänä kahta eri apteekki tuotetta, niin kyllä se siitä. Selvittiin taas säikähdyksellä. Oppiko koira tuosta reissusta mitään? Tuskimpa. Häntäänsä vain heilutti eläinlääkärissä, paikan työntekijöille ja juoksi sinne hihnan kera ensin pää viidentenä jalkana. Voi kyllä miulla on erikoinen koira, joka tykkää käydä eläinlääkärissä.

Tämä ei todellakaan ole miun päiväni.

Tajusin etten ole vieläkään saanut laskua siitä tilaamastani dvd boksista, vaikka se luvattiin lähettää, kun täytin toistamiseen ne samat paperit ja lähetin ne uudestaan. Uudestaan tämä kaikki roska, koska posti oli ne hukannut  kesällä. Puhuin mailitse asiasta asiaan hoitavan tahon kanssa. Hän onneksi vähensi tuosta laskusta muistutus maksun. Mailasin tällä viikolla sinne ja kysyin, että missä laskuni viipyy, koska en ole sitä vieläkään saanut ja voisiko sen saada vaikka mailiin, niin sen voisin maksaa.

Ei helvetti. Posti toi sitten tännään perintätoimistosta laskua liittyen tilaamani dvd boksiin, eli posti on jumalauta jo toistamiseen hukannut sen sopimuspaperin, jonka lähetin postitse. Hitonmoisilla lisälaskuilla varustettuna. Perkele! Valitusta postin paskasta palvelusta seuraavaksi kasaamaan.

Ismo Alanko - Vittu kun vituttaa

Kirosanan kirosana! Miun olisi niin mieli tehnyt vähintäänkin raivota naama punaisen tuolle munattomalle luuseri isännöitisälle. Se paska ei ollut vaivautunut korjaamaan sen nais työntekijän sanoja siitä parkki sakostani, jonka sain parkkeerattuani omalle ruudulleni. Kävin siellä paikan päällä ja kysyin, että onko miun ihan pakko tuo roska maksaa. Siellä sanottiin, että ei tavitse he hoitavat asian. Ja vitut hoitivat. Toissa päivänä tuli muistus maksu tuosta roskasta. Eli isännöitsiä ei ollutkaan sitä hoitanut.

Kävin tännään paikan päällä kysymässä, että minkä vuoksi näin nyt kävi. Isännöitsiä lähinnä vittuili ja inisi siitä, että ei hän voi tuolle mitään tehdä, kun se yksityinen parkki firma on jo sakottanut tuosta. Totesin, että hiton reiluahan tuo on, koska maksan tuosta ruudusta rahaa, joka kuukausi. Se paska ei ollut edes vaivautunut infoamaan ettei se tuota asiaa hoida. Jouduin sitten maksamaan tuon roskan korkojen kanssa. Jos vitutukseen voisi kuolla hetki.

Ahneella on paskainen loppu.

 Perkeleen bloggeri! Kirjoitin ja kirjoitin ja puh teksti hävisi jonnekkin teksti unholaan.

Eli ei koirallani mitään hämminkiä onneksi ollut. Hän ei ole enää tännään oksentanut. Eli ahneella on paskainen loppu.

Day 30 - Your favorite song at this time last year

Michael Bublé - Cry me a river
http://www.youtube.com/watch?v=M2viFm8f_Lo