Mikä olisi tarpeeksi kuvaava otsikko?

Mie en oikeasti ymmärrä mikä siinä on, että jotkut tunemistani ihmisistä saavat kai jotain sairasta hyvänolontunnetta siitä, että he ovat välillä niin ilkeitä ja julmia tuntemiaan ihmisiä kohtaan. Ihmisiä joita he vielä kutsuvat ystävikseen, kavereikseen. Ihmisiä kohtaan joille he ovat sanoneet etteivät he tule lukeutumaan heihin, jotka heitä sanoillaan, teoillaan ja tekemättä jättämisillään satuttaisivat koskaan. Mutta he ovat niin silti tehneet. Onko miulta mennyt jotain todella oleellista ohi, kun en ymmärrä tuon käytöksen jotain hienoutta? Tai saatika mahdollisia perustelujaan millä käytöksensä oikeuttavat? Eikä siitä siis pitäisi heille sen vuoksi suuttua, kuten he ovat asian ilmaisseet.

Josta johtuen miulle tärkeää ja rakasta ystävä ja kamu joukkoa repii nyt tuollainen tilanne. Ihmiset ovat jakautuneet. Osa uskoo mieluummin heidän sanoihinsa, jotka ovat omalla ilkeällä ja julmalla käytöksellään saaneet aikaan paljon kamalaa. Osa uskoo mieluummin heitä, joille on tehty pahaa. Ja loput ovat välitilassa. Kuten mie. Olen saanut oman osani tuosta halpaisesta käytöksestä, jota en mielestäni ole ansainnut, koska en ole tehnyt heille mitään pahaa. Ainakaan tietääkseni. Mie en todellakaan ole täydellinen, kuten eivät hekään.

Mihin vetää raja siihen, että ei kiitos miulle enempää henkistä roskaa ja ilkeilyä enempää tai saatika miulle tärkeille ja rakkaille ihmisille? Milloin voi sanoa ihmisille, jotka ovat siulle ja siulle tärkeille ihmisille inhottavia, täysin tarkoituksella: Pitäkää tunkkinne. En halua olla ennään teidän kanssanne missään tekemisissä. Ilman etten itse syylisty samankaltaiseen ilkeyteen. Vai onko vain parempi mennä ainakin jonkin aikaa siten, kuten vanha sananlasku asian ilmaisee? "Pidä ystävät lähelläsi. Viholliset vielä lähempänä.."

Miulla tekee henkisesti pahaa heidän puolestaan joita ollaan kohdeltu, kuin saastaa. Inhottavan ristiriitaista, koska puolen valitsemisella on pitempi aikaset karut seuraukset.. Lopputulos tässä koko sopassa taitaa kuitenkin olla se, että ihmisiin tulee sattumaan ja paljon. Kävipä tässä miten tahansa.