Olin Äipän kera tännään kahtomassa Rusalka oopperan. Norsu olo oli jo ennen sinne lähtemistä. Yritin löytää jotain nättiä päälleni tai edes jotain mikä ei huutamalla huutaisi miulle, että näytät norsulta. Hetkellisesti tuli sellainen fiilis kotona, että ehkä kelpaan näin. Oopperassa norsu fiilis iski niin lujaa uudemman kerran. Tuntui kuin lähes kaikki vastaantulijat olisivat tuijottaneet miun läskejäni ja miettineet, että mitä tuokin norsu rumissa vaatteissaan täällä tekee. Vainoharhaista? Kyllä, mutta en vain päässyt tuosta tunteestani eroon. Eikä asiaa yhtään helpottanut se, että vastaan tuli muutama kaunis keijukainen ja muutama niin ihana nainen, että jos alemmuudenkompleksini ei olisi ollut päällä niin olisin kysynyt sitä yhtä tiettyä söpöä blondia seurakseni teelle.
Jyrki Anttila loisti Metsästäjän roolissaan. Tuon miehen lauluäänessä on vain sitä jotain. En osaa sen tarkemmin sanoa, että mitä. Jotain minkä vuoksi hänen lauluosuuksiaan kuuntelee ilolla. Naispääosan, Rusalkan aka Olga Romanko:ssa oli jotain hellyyttävää, mutta hetkellisesti hänen äänessään oli jotain mikä vihlaisi korviani. Ehkä huono päivä?
Koirapuistossa aijemmin päivällä oli pitkästä aikaan koirani koirapuisto ihastus, jota myö ei olut nähty pitkään aikaan, isovillakoira ystävät ja joukko muita koira kamuja. Kp reissun jälkeen muru on lähinnä nukkunut. Tuhisee tälläkin hetkellä sohvalla olevan tyynyn päällä tyytyväisen oloisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti