Näin lukee tämänpäiväisessä lääkärin lasunnossani. Influenssaa siis puukkaa. Mie en tod tiedä, että kumpi sattuu nyt enemmän: se, että poskionteloitani vihloo vai se, että hampaitani vihloo..kaiken tämän muun "ihanan" fyysisten tuntemusten kera. Mie sydän terveyskeskus. Ei mennyt kuin vajaa 3 tuntia koko reissuun plus apteekin odotusjono päälle. Ensin, kun oli pitkä odotus sairaanhoitajan jonossa ja siitä lääkärin jonoon. Voi jos miulla olisi varaa yksityiseen niin olisin varannut sieltä ajan ja käynyt tämän koko rupeaman läpi paljon lyhyemmässä ajassa.
On se reilua, että niin monet lapset ja vanhukset saivat kiilata sairaanhoitajien avustamana lääkärin odotusjossa ohitseni ja useamman muunkin heitä jo ennen jonossa olleiden kanssa. Ihmisiähän myö ei lapset ja ei vanhuksetkin ollaan. Lapsille tekee muuten ihan oikeasti hyvää oppia odottamaan, vaikkei se mukavaa olekkaan. Etenkään kipeänä. Kaikki miulle nyt ja heti-asenteella ei pitkälle pärjätä aikuisena..
Nyt vihdoin ja viimeinen kotona. Oma sohva, paras sohva ja unissaan tuhiseva koira seuranani. Onneksi sairaslomaa on perjantaihin saakka, niin saan toivottavasti kasattua itseni maanantaihin menessä työkuntoiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti