Hetki jonka olisin halunnut välttää lähes keinolla millä hyvänsä. Olin niin henkisesti solmussa etten siihen kyennyt. Oli tarkoitus saada tietää, että minkä verran koirani painaa. Tämä lähti siitä, kun silmämääräisesti sitä yritettiin arvioida kamun kera ja kumpikin oli asiasta eriä mieltä. Koira sylissä vaa'alle ja sen jälkeen sinne yksinäni. Yritin harhauttaa kamua sen verran ettei hän olisi ollut siinä kriittisellä näköetäisyydellä. Pieleen meni. Nyt HL tietää minkä verran painan. Auts. Tällä hetkellä hän on miun lisäkseni ainut, joka tuon tietää.
Ahdistavaa, koska olen yrittänyt niin kauan pimittää painoni kaikilta muilta paitsi itseltäni. Tuo painon pimitys muilta voi ehkä juontaa aikaan jolloin koulussa oli ne klassisen karut terveystarkastukset terveydenhoitajan tai lääkärin kera. Hetkiä joista miulla menee edelleenkin kylmät väreet selkääni pitkin, jos jostain syystä nuo hetket mieleeni palaavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti