keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Pienet ahdistavat hetket.
Tännään töissä Pomoni sai jonkin ihme kohtauksen. Hän kahtoi minnuu silmiin oikein ahdistavan läheltä. Niin läheltä, että näin selvästi hänen silmiensä verisuonet. Mittasi minnuu katseellaan päästä varpaisiin. Laittoi päälläni olleen aukinaisen puseron kiinni ja sanoi samassa tilassa olleelle Irvistykselle, että tuo paidan väri sopii miulle. Johon Irvistys nyökkäsi. Tuntui, kuin tuo hetki olisi kestänyt pienen ikuisuuden verran.
Jotenkin jännästi jäi töissä syöminen väliin. Eikä ruoka ole huudellut miulle senkään jälkeen tännään. Koiralleni on onneksi maistunut hyvin päivän koirapuisto reissun jäljiltä. Muru oli ihan fiiliksissä, kun pääsi leikkimään seitsemän muun paikalla olleen koiran kanssa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti