Että sellainen päivä tännään Pomoni seurassa. Muuten itse keskustelu meni ihan jees, eikä siinä mittään. Vaikka himpusti kritiikkiä sainkin siitä, että olen sairastellut useasti tämän vuoden aikana ja ollut välillä himpusti myöhässä. Ei hyvä, ei ollenkaan. Siinä mielessä on ollut kyllä syvältä ja poikittain ollut vuosi, että olen ollut useammin kipeänä tämän vuoden aikana, kuin niin monena vuonna yhteensäkkään. Kehoni taitaa haluta sanoa miulle jotain? Samoin on tuon epämääräisen nukkumiseni suhteen. Ymmärrän kyllä sen, että suurimmaksi osaksi tuo kaikki johtuu pitkäaikaisesta syömishäiriöstäni..
Josta johtuen yritin etukäteen spyykata itseäni, että pysy henkisesti kasassa ja pidä kiinni kulisseistasi, koska arvasin, etteä Pomoni haluaa keskustella myös tuossa täysin luottamuksellisessa tilanteessa (mihin en jaksa uskoa, että tuo käytännössä noin toimisi. kantapaan kautta opittu, jo vuosia sitten hamasta menneisyydestä) myös töissä syömisistäni ja painostani. Hän sanoi: "Olen ollut huolissani syömisistäsi ja painostasi, mutta olet sanonut, että voit hyvin ja syöt tarpeeksi, niin haluan uskoa sua.." Jotenkin jäi vaan sellainen fiilis hänen olemuksestaan ja äänensävystään, ettei hän täysin usko. Esittää vaan hyvin. Eli tilanne elää ja olen yhä kyttäyslistalla. Hyvää hän käsittääkseni tarkoittaa, mutta hän tuo sen esiin välillä aika ahdistavasti tai sitten miusta vaan tuntuu siltä. Esim. kysymällä, että olethan syönyt tarpeeksi, söitkö jo?, et voi selvitä noin vähällä ruualla koko päivää tai ilman ruokaa..
Myönnän, että minnuu ahdistaa myös se, että kissa on nyt nostettu pöydälle. Ensi kuun puolenvälin tienoolla selvinnee, että voinko jatkaa tuolla vielä ensi vuonnakin, vai lukeudunko heihin joiden työsuhde päättyy. Osana rankkaa säästökuuria. Tilanne elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti