Tännään oli vain niin ihanaa, kun lähes viikon kestänyt nakitus toiselle osastolle töissä päättyi. Toisella osastolla työskentely ei ollut onneksi tällä kertaa sisältänyt niin paljoa päänsisäistä kaaosta, kuin aikaisemmilla kerroilla. Ke ja to toisella osastolla työskentely oli jopa miellyttävän mukavaa. Maanantai oli kyllä niin maanantai päivä, että huh. Tännään oli vain niin mahtavaa, kun arki työn puolesta toimi ilman mitään erillistä stemppaamista, kun asukkaat ja muu asiaan liittyvä oli tuttua ja samalla turvallisella maaperällä.
Helpottaa myös henkisesti, koska tämän päiväinen uuden terapeutin haastattelu, joka ei päättynyt pääsisäiseen kaaokseen, vaikka Terapeutti3 sanoikin lopulla: "Tulet olemaan vaikea tapaus, mutta työskentelen mielelläni kanssasi, jos se siulle sopii.." Joten nykysein ja uuden terapian väliin jääkin vain yksi viikko jolloin miulla ei ole terapiaa. Ihanaa ja mahtavaa ettei miulle tullutkaan sitä kahden kuukauden paussia mikä olisi saattanut huonolla tuurilla käydä..
Tepaeutti3 kotitehtävä vain ahdistaa.. Hän pyysi minnuu syömään edes yhden porkkanan, jos vain pystyn siihen. Joten kyllä mie olen ajatellut antaa itselleni mahdollisuuden yrittää päästä eroon syömihäiriö puolestani. Tällä hetkellä ei vaan vaikuta yhtään lupaavalta tulevaisuus ja sen pitkän projektin aloittaminen. Ahdistaa jo valmiiksi paino, syömiseni ja liikkumiseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti