tiistai 24. toukokuuta 2011

Hankkikaa oma elämä, perkele!


Hankkisivat jotkut tietyt ihmiset sen kuuluisan oman elämän tai tarkistaisivat edes faktat. Että voikin vituttaa ja rankasti. Joku sairas kusipää on tehnyt aiheen yhdestä the sh foorumista kakaroiden paska lehden nettisivuille ja inisee siinä topassa, että foorumi pitäisi ilmiantaa ja osa inisee siitä, kun sinne the foorumille ei pääse rekisteröitymään nyt. Ai minkäköhän vuoksi sinne ei olla otetty pitkään aikaan uusia käyttäjiä? Miettikääpä ihan itse.

Juu juu ja ihan tosissaanhan tuohon the foorumille rekisteröidytäänkin ihan vain ja ainostaan sen takia, että saisi hankittua itselleen syömishäiriön. Ja  vitut. Perus käyttäjällä on jo sh, kun on tuonne päätynyt. Itsekullakin se on omassa yksilöllisessä jamassa. Feikit  ja stalkkerit ovat asia erikseen, mitä aika ja ajoittain tuonnekkin eksyy. Valitettavasti.  Myönnetään, että the foorumi ei ole pääsääntöisesti parantumismyönteinen, mutta jos joku löytää itsestään tarvittavan määrän henkistä voimaa, että tahtoo yrittää parantua, niin häntä siihen ollaan yhdessä kannustettu. Foorumilta löytyy löytyy osio jossa voi keskustella niin paljon, kuin haluaa parantumisesta, hoitopuolesta  yms, eikä ketään katsota kieroon, vaikka tuonne kirjoittaisikin. Lopettamis osio löytyy myös, josta voi pyyttä tunnustensa poistoa, jos siltä tuntuu.

Minkäkö vuoksi mie tuolla käyn tämän kohta 13-vuoden syömishäiriö puoleni kanssa? Ihan vain ja ainoastaan sen vuoksi, koska välillä kaipaan henkistä tukea ja ymmärrystä kanssaihmisiltä, jotka omien kokemustensa kautta osaavat tai vähintäänkin yrittävät ymmärtää minnuu. Paha se on ihmisen lähteä sinnuu ymmärtämään, jos ei ole kokenut tätä ristiriitaista tilannetta, josta suurin osa on ollut miulle huonoa. Hyvää tässä on se, että olen the foorumin kautta tutustunut uusiin mukaviin ihmisiin joihin en välttämättä olisi muuten ehkä koskaan tutustunut.

Voi kyllä, jos pystyisin pääsemään eroon tästä sh-puolestani tai saamaan sen edes kunnolla kuriin, niin tekisin sen kyllä. Tarkoituksellisia parantumisyrityksiä miulla on ollut vuosien saatossa useita, jotka ovat karituneet siihen, että henkistä voimaa asian loppuun käymiseen miulla ei ole ollut. Paranutminen, kun lähtee omasta itsestään. Ammattiapu, ystävien, perheen yms tuki ei ole kirosana, mutta siitäkään ei hyödy ellei tarvittavaa  määrää henkistä voimaa itseltä löydy. Että hittoako tulette miulle inisemään tai vittuilemaan siitä, että miulla on sh ja siitä, että olen sairas ja ties mitä. Helppohan se on teikäläisten miulle tulla inisemään, jos ette omaa asiaan liittyvää omaa kokemusta!

Ketuttaa vaan niin paljon, etten jaksanut ennakkosensuroida kirjoitustani kirosanoista. Pahoitteluni. Olen puhunut.

PS. Onko pokkaa tulla inisemään blogiini muutenkin, kuin anonyymisti nimimerkillä anonyymi? Tuskin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti