Todellisuus iski vain jotenkin niin karusti. Sisäistin vasta tännään, että miulla oli kolmanneksi viimeinen terapia käyntini terpapeutti-g:n kanssa. Hän, kun jää kohta äitiyslomalle. Ennään kaksi käyntiä jäljellä ja noin viikon päästä on uuden tuntemattoman terapeutin haastattelu aika ja jatkon suunnittelu jos kemiat kohtaavat puolin ja toisin.
Olen hetkellisesti vain niin hukassa itseni kanssa, koska jos/kun löydän uuden terapeutin niin jollain tapaa lähes kaikki alkaa alusta. Uusi ihminen, uusi paikka ja sinne meno.. Se prosessi taas alusta.
Tämän päiväisessä terapiassani ymmärsin, että miun on yhä välillä vaikeea kohdta itselleni vaikeita asioita ja tilanteita, vaikken niitä ole ennään pitkään aikaan juossut karkuun henkisesti. Tilanteet, jotka jollain tapaa tulevat kyllä vastaan jos niitä ei jossain vaiheessa edes yritä käsitellä.
Tännään olleessa Tyhjä tuoli-harjoituksessa, jossa miun oli tarkoitus eläytyä tilanteen jossa istuin vastakkain äitini kanssa. Ollen ensin oma itseni ja sitten vaihtaen paikkaa ja yrittäen eläytyä äitini rooliin/olemukseen. Yrittäen kertoa miltä miusta/äidistäni kehollisesti tuntui, mitä mietin, miten toinen siinä tilanteessa istui, mitä olisimme puolin ja toisin toisillemme sanoneet tai halunneet sanoa.
Ensin miusta tuntui etten oikein saanut tuosta ideasta kiinni, koska miusta tilanteeseen ja siihen suhtautumiseeni/äidin suhtautumiseen vaikuttaa kuitenkin niin paljon se millä fiiliksellä toinen on ja mistä asiasta/aiheesta on kyse. Plus se puuttumaan jäänyt reaktio miten toinen osapuoli reagoisi sanoihin ja tilaneeseen.
Tuo voinee olla osa totuutta ja uskon sen sitä olevan. Jälkeenpäin ymmärsin, että ehkä en siksi oikein saanut tilanteesta kiinni, koska minnuu pelotti antaa tilanteelle mahdollisuus toteutua turvallisessa paikassa ja miten se olisi minnuun vaikuttanut, mitä fiiliksiä, ajatuksia se olisi herättänyt ja miten olisi suhtautunut niihin..
Miun ja äitini suhde, kun on aina ollut ristiriitainen ja sekava. Kaikesta huolimatta hän on miulle rakas ja tärkeä, koska hän yrittää parhaansa olla miulle hyvä äiti, vielä tänäkin päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti