Kokouksissakin jumittaminen voi olla varsin miellyttää, vaikkei suurinosa niistä perustakkaan. Päivän sana: silmänruoka. Voi kyllä. Pienimuotoista silmäpeliä tuli lähinnä harrastettua tuon tilanteen aikana. Voin rehellisesti myöntään, että suurinosa aihepiiristä meni miulta ihan ohi. Saatoin vain vilkuilla tuon ihanuuden silmiä, hymyä ja toivoa, että hänen paitansa pari nappia aukeaisivat itsestään. Näinhän ei toki käynyt, mutta saahan sitä aina hiljaa mielessään toivoa. ;) Hän muisti jopa miun nimeni. Ne pienet ihanat hetket. <3 Maanantai ketutuksesta ei ole ollut miulla tietoakaan tännään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti