Rakas päiväkirja...

 Eilinen oli ihan kamala päivä. Alkaen siitä, että ystäväni M teki miulle jo toiset oharit viikon sisällä. Tällä kertaa revin asiallisesti hermoni. Minnuu vain rupesi niin vituttamaan hänen käytöksensä. Koitin ensin soittaa hänelle. Hän ei vastannut, niimpä laitoin teksiviestiä jossa sanoin, että kiitos toisista ohareista viikon sisällä. Minnuu vituttaa rankasti. Infoa itsestäsi, kun et ole ohareita tekemässä. Hän ei vastannut mitään. En ole edes yllättynyt tuosta. Kuitenkin vituttaa ja harmittaa..

Eilinen terapiakin lähinnä ahdisti. Yritän ottaa tolkkua syystä. Ehkä se äiti aihe on vaan se mikä ahdistaa useasti. Äitilläni ja miulla, kun on sekavat välit. Aina olleet. Onhan miulle tärkeä ja rakas, mutta jotain klikkaa hänen ja miun väleissä tasaisin väliajoin.'

Luuserina menin mokaamaan paastopäivänäkin. Vittu. Söin. Perkele.

Tännään tuli taas hyvä muistutus siitä, että ruoka ja syöminen on paha paha asia. Tulin juuri töitten jälkeen koiran kanssa ulkoa. Laitoin vahingossa iltapalani koiran ruokakuppiin. Eipä sitä ruokaa koirakaan tule syömään, koska laitoin sen roskakoriin. Näin sen vuoksi, koska ruuassa on vähän sinappia ja sipulia. Kumpaakaan noista, kun ei saisi antaa koiran syödä. Juompa siis vain kupin teetä ja painun nukkumaan.

Eikä tämäkään päivä ollut juuri tuota mukavampi. Henkisesti rankkaa töissä ja epämääräinen nukkumiseni, jos sitä siksi voi ennää edes sanoa.