Ne tietyt hetket, kun toivoisit, että et olisi yksin, niin silloin juuri huomaat olevasi niin yksin. Ne hetket, kun ystävän/kamun mitä ääliömäisimmätkin sanat naamakkain saisivat siut hymyilemään, ehkä jopa nauramaankin ja unohtamaan sen sisäisen pahan olosi hetkeksi. Juuri silloin, kun toivot, että puhelin soisi tai tekstiviesti tulisi ja saisit kuulla jotain mukavaa johon vastata. Jotain mihin vastata myös, että mitä miulle kuuluu. Juuri silloin mitään noista ei tapahdu. Sattuu vain niin paljon. Hetkiä, jolloin kipu on paras ystävä. Hetkiä, joita yritän parhaani mukaan välttää, koska niiden jälki seuraamustenkin kanssa on pystyttävä elämään.
Olisin tännään ehkä nähnyt 1 Thinsponi, mutta en viitsinyt ängetä mukaan, kun hän oli niin onnessaan uuden poikaystävänsä seurassa ja he olisivat ehkä ehtineet nähdä miut tännään. Ehkä ei vaan riitä. Ehkä on vaan niin tyhjää. Jos sie tämän luet, niin mie en ole siulle vihainen siitä, että sie olet onnellinen. Onnellisuutesi olet ansainnut kaiken sen julkaisukelvottoman jälkeen mitä olet kokenut ja päässyt siitä eroon. Mie olen onnellinen siitä, että siulla on P elämässäsi. Hän on parasta mitä siulle on tapahtunut pitkään aikaan.
Hetkellisesti ehdin vain ilahtua siitä, että näkisin siut tännään ja toivoa hiljaa mielessäni, ettei minnuu sattuisi niin paljoa, kun siut näkisin ja ehkä rakkaasi siinä samalla. Pystyisin unohtamaan hyvällä tavalla vähäksi aikaa sen olotilan mille en vain voi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti