Nyt ei edes ilahduta edes se, että mie olen laihtunut lisää. Painan melkein 48 kg. Olen siis laihtunut viikossa noin 4 kg.
Tarina, yhteiseolo mikä ei koskaan edes päässyt alkuun. Mie ihastun todella harvoin kehenkään ihanaan naiseen. Nyt kesällä kävi harvinainen poikkeus. Ennen häntä oli jokunen epämääräinen säätö. Säädöt eivät olleet samaan aikaan kuvioissa eli mie en pelannut kenenkään kanssa sikaa. Hän, kutsuttakoon vaikkapa 4:ksi oli jotain niin ihanaa. Alusta alkaen miulla oli fiilis siitä, että tämä on liian hyvää ollakseen totta.
Mitä puhuttiin naamakkain, viestein yms. Niin oli selvillä, että hänkin etsi itselleen erityistä naista elämäänsä. Noh, kuinka sitten kävikään. Kaikki päättyi ennen, kuin ehti edes alkaa. Mie en ollut se mitä hän etsi. Raukkamaista vain 4:lta ettei hän sitä aikaisemmin vaivautunut infoamaan. Loppuun kuulin tämän vanhan kliseen: "Nähtäisiinkö vielä kamu mielessä? (: " Ei iske ainakaan tässä kohdin. Ehkä jonkin ajan päästä.
Niin julmaa, kuin tätä onkin sanoa, niin mie erehdyin ihastumaan häneen. Hän tiesi sen. Toivoein hetken, että tästä olisi voinut tulla jotain kaunista, mitä tästä ei koskaan tullut. Tällä hetkellä vain sattuu niin paljon henkisesti. Kyllä mie tästä selviän. Kunhan kukaan ei tule mussuttamaan miulle mitään roskaa siitä, että kyllä sie vielä, jonkun löydät, tai et tiedäkkään mitä huominen voi tuoda tullessaan tai kyllä se aurinko vielä risukasaankin paistaa yms. Tällä erää harkitsen taas vakaasti sitä, että ryhtyisin erakoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti