tiistai 17. elokuuta 2010

AHTARIT

Nyt  vain sattuu niin paljon henkisesti, että tuntuu, kuin melkein tukehtuisin, mutten kuitenkaan tukehdu. Jos vain pystyisin lopettamaan elämäni omankäteni kautta, niin mie tekisin sen.

Seuraava terapia kertani on syyskuussa. Viimeisin ennen sitä oli viime viikolla. Koulun kuraattorikin on niin yli työllisetty, että mahdollinen keskustelu kerta menee syyskuun puolelle. Tämän tiedän siitä, että käännyin maanantaina koululla. Olin parilla tunnilla joilla miun piti olla ja käännyin hakemassa opiskelija alennus paperin matkalippuuni, jonka kuraattori ystävällisesti allekirjoitti leiman kera, vaikkei tuo hänen toimeenkuvaansa enää kuulunutkaan. Muistin väärin, mutta onneksi tuo ei kaatunut niskaani, että olisin opintotoimiston pitkän jonon hännille päätynyt uudestaan samana päivänä. Hän siinä sitten sanoi: "Jutellaan, kun kiire tästä vähän vähenee.." Milloin?  Kysymys mitä en edes jaksanut häneltä kysyä, koska hän ei tapaamis aikaa ehdottanut.



Tässähän sitten hajoilen keskenäni syyskuuhun saakka. Että empä yhtään ihmettele näin yleisesti ottaen Suomen korkeita itsemurha lukuja. Tarvitsemaasi apua saat vain jos siulla on huolella ylimääräistä millä maksaa vähintään 60e/per kerta ja sekin mahdollisuus on yksityisellä puolella. Köyhät arkkuun vai?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti