Kun henkinen paha olo lähes kaiken alleen peittää. Paitsi itse olotilan ja itseinhon. Kun tekee vaikeaa, että saisi raahattua itsensä edes koiran kanssa ulos. Kun missään ei taas oikein ole mitää mieltä. Kun vain voisi nukkua lähes koko päivän. Ehkä jopa päiviä. Kun arkeen liittyvien asioiden tekeminen on lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Asioiden, jotka olisi pakko saada tehtyä tai se tulee kostautumaan miulle myöhemmin. Senkään uhalla, lähes mikään ei vain onnistu.
Ainoa positiivinen asia tässä on se etten mie ole syönyt mitään kohta kahteen päivään. Ei vaan uppoa ruoka, mikä on hyvä asia. Eikä ole edes nälkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti