Ollakko vai eikö olla?

Minnuu jotenkin surettaa ja olen hieman huolissani yksittäisistä ihmisistä, jotka käyvät tietyillä sh-foorumuilla. Tämä sen vuoksi, koska he eivät ole vielä niin suossa, kuin mie ja useat muut kanssa ihmiset. Koska tässä vaiheessa, kun lasket jokaisen syömäsi kalorin. Podet läski ahdistusta, vaikka saisit syödä 2468 päivän sallitun kalori määrmän. Ja se itsenä rankaiseminen epäonnistumisista. Se päänsisäinen pakko päästä liikkumaan ja juosta itseltään lähes tajun kankaalle.

Halusinko mie tätä itselleni, kun sh puoleni alkoi tulemaan miusta esiin? Tuskin. Miusta olisi ihanaa jos voisin syödä ilman kalorien kyttäämistä ja ilman läski ahditusta ja olla tyytyväinen siihen mitä mie nyt painan. Tai, että voisin vain rauhallisesti kävellä koirani kanssa lenkillä, ilman ettei miun tarvitsisi miettiä, että minkä verran miun on vielä liikuttava tänään, että saisin ne ei toivotut kalorit pois itsestäni. Painostani tiedän etten ole bmi:n mukaan läski, mutta päänsisäisesti mie tunnen olevani vastenmielinen läski, jonka on laihduttava. Laihduttava, jotta voisin tuntea itseni arvokkaakksi ja etten olisi täysin epäonnistunut ihmisenä.

Työ, jotka ette ole vielä näin suossa, niin mie toivon, että teillä olisi enemmän henkistä selkärankaa jatkaa laihduttamistanne terveellisellä tavalla. Ei siten miten sen voi sh:n muodossa tehdä. Miulla ei ole ollut henkistä selkärankaa siihen enää moneen vuoteen.

Kaikesta tästä kirjoittamisestani huolimatta mie en ole ketään tuomitsemassa tai arvostelemassa. Miulla itselläni, kun ei ole siihen varaa. Kukin, kun elää omaa elämäänsä. Tekee omat valintansa ja tekemättä jättämisensä.