Arkea koiran kanssa.

Miulla tosiaan oli yksi täysin ehyt takki. Eipä ole ennään.. Kotiudun eteiseen saakka ja tämä rakas ääliö oli onnistunut taas avaamaan eteisen kaappini. Takista alkaen ties mitä kaapista löytyvää oli lattialla. Koira oikein lipoi huuliaan. Ulos mentäessämme tajusin, että tämä tampio oli syönyt toisen takin taskuuni kaksi reikää ja sitä kautta saanut syödyksi harjoitus namit. Onneksi ne namit olivat koiran kuivaruoka papanoita, niin ähky ei ollut tuolla ahneella otuksella edes lähellä. Tällä menolla on kyllä mietinnässä jonkin sorttinen koiralukko siihen kaappiin. Noh, eipähän tule ainakaan tylsää. Heh.

Abc :lla kohti kesäkuntoa.

50 päivän ohjenuora on taas mukana kuvioissa. Jos lopputuloksen kanssa käy niin, että en ole tyytyväinen siihen (painooni), niin miulla on mahdollisuus vielä pelastaa tilanne. Näihin 50 päivään tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuulumaan myös rangaistuspaasto päiviä, koska ihan ja täysin tuskin pystyn välttämään muita ihmisiä ruokailutilanteissa. Ehkä abc olisi silloin jopa liian helpot 50 päivää, jos kompastuskien mahdollisuuksiakaan ei tulisi yhtään vastaan.

Star Wars maratooni.

Vietin PP:n ja koirien seurassa ihanan terapeuttisen viikonlopun hänen luonaan. Star Wars maratoonin parissa. Mihinkää ei ollut kiire. Sauna oli päällä. Ystävän kera, jonka luona saatoin olla ilman henkistä suojamuuriani. Olla niillä fiiliksillä, kuin tuntui. Parhautta.

"Elämä on ihanaa. Elämä on ihanaa. Kyllä se siitä vielä vituiksi menee.."

Tämän viikon mantrani on toiminut loistavasti. Ei ketutua yhtään, ei edes töissä, vaikka siihen olisi ollut syytäkin. Tällä, kun vielä loppu viikko menee, niin hyvä viikkoni on saanut mukavan päätöksen.

Tämänpäivän terapiani taas oli jotain mitä en osaa täysin tai juuri ollenkaan pukea sanoiksi. Ymmärsin ehkä sen, ettei kaikelle aina tarvitse olla sanaa millä selittäsi edes itselleen miltä nyt tuntuu. Siihen saakka olen terapeuttini kanssa samaa mieltä, kunhan kyseessä ei ole se pahin sanaton pahanolontunteeni, jolloin tulen hyvinkin useasti tehneeksi itselleni jotain julkaisukelvonta. Siihen pahanolontunteeseen, kun lötyisin edes joskus syyn tai sanan. Sisäistin tai ymmärsin ehkä jotain itsestäni. Ehkä tuo avautuu miulle joskus lähiaikoina. Ehkä?

Töihin liittyen kuulin aivan ihanan uutisen. Työpaikallani ollaan luopumassa firman sponsoroimasta kahviatauon pullasta yms kalori hirveyksistä. Kahvi itsessään vielä jää, mutta ei tunnu missään, koska mie en juo kahvia. Jeij! Nyt kukaan ei voi ennään tuolloin miulle mussuttaa siitä, että minkä vuoksi en syö mittään kahvitauon aikana. Mahtavaa!

Tästä viikosta tulloo hyvä viikko.

Näin mie haluan uskoa. Miulla on työvuorollisesti unelma viikko. Pelkkää aamuvuoroa koko viikko, mikä tietää sitä, että on tulossa koirapuisto viikko. Ja sen jälkeen kolmen päivän vapaapäivät. Ehdin jokapäivä töiden jälkeen koirani kanssa koirapuistoaikaan koirapuistoon. Josta johtuen töissä ei ketuttanut edes Melkein Mirandan kuittailu, päteminen siitä, että ne tietyt kalliit kengät sopisivat käytännössäkin tälle kohderyhmälle. Hymyilin vain ja mietin mielessäni: kallis ei ole aina sama asia, kuin hyvä, laadukas tai saatika, että sopii sen vuoksi läheskään aina suunnitellulle kohderyhmälle.. Ei tuntunut missään.

Näin jälkeenpäin tännään ei ketuta edes se, että jäin melkein työapaikan pihalla kahteen eri paikkaan autolla jumiin ja autolle sain lopulta kaivaa lapiolla auton menevän kolon, jotta pystyin edes parkkeeraamaan autoni. Kuvitelkaa: Ritarit eivät ole kuolleet sukupuuttuun. Toiselle kerralla paikalle sattui miulle tuntematon huoltomies lapionsa kanssa ja hän auttoi autoni pois lumiselta tieltä, mitä ei oltu aurattu. Siksikään ei ketuta, koska tuo ylimääräinen lumityö on aivan mahtavaa hyötyliikuntaaa.

Ja viikon ensimmäinen koirapuisto reissu. Muru oli ihan onnessaan, kun meuhkasi siellä mm. bordercollie ystävänsä kanssa.

Miulla oli ihana päivä. Huom. oli.

Pitkästä aikaan miulla oli niin ihana päivä. Olin perjantaina pikku tunneille asti venähtäneissä juhlissa PP:n kanssa, hänen ystäviensä luona. Jäimme yöksi. Paljon naurua, hymyä, saunomista ja niin ihanan epämääräistä jutustelua. Laatua. Tännään kotiduin ja vähän aikaa siitä myöhemmin koirani kotiutui yökyläilystä. Murulla oli ollut ihanan koirapuisto täyteteinen vierailu ja lenkeillä vastaan oli tullut monen monta leikkikaveria. Matkasimme myöhemmin lauantaina Äipän kanssa kahtomaan Julius Caesar;ia Oopperaan. Esitys, vaikka modernina sen näimme, oli aivan ihana. Tykkäsin ja paljon. Noin kolme tuntia vain hujahtti.

Kotiin päästyäni, joku vainoharhaista noitavainoa "harrastava" naapurini oli taas muistanut minnuu nimettömällä lapulla jossa haukuttiin koirani. Koirani oli kuulemma haukkunut koko illan. Mitä vittua? Olin muutaman tunnin pois kotoa. Koirani jäi hyvillä mielin kotiin. Hän ei haukkunut, kun lähdin ja tulin. Olen aijemminkin äänittänyt koirani ääniä, kun en ole ollut kotona. Paria poikkeusta lukuunottamatta koirani ei ole haukkunut ja silloinkin, kun hakkui, niin hän ei haukkunut kauaa. Vituttaa niin urakalla, koska koiraani syytetään kaikista koirista lähtevistä äänistä, ihan joka vitun kerta, vaikka läheskään aina ääntäpitävä taho ei ole miun koirani.

Asiaan liittyen olin jo yhteydessä yhden hallituksen jäsenen kanssa. Hän sanoi, että nyt tuo perseily saa luvan loppua. Seuraavalle nimettömälle lapulle keksin jotain todella eksoottista käyttöä.

Jos joku koiran vihaaja yms. tätä lukee, niin ihan aikuisten oikeasti, jos koiran äänet häiritsevät sinnuu, niin voisitko sanoa asiasta naamakkain? Jos pokkasi ei siihen riitä, niin laita siihen lappuun oma nimesi/kotisi numero, niin asiasta voidaan keskustella sivistyneesti. Sen lapun saa sitten mieluusti laittaa jo samana päivänä ja klo ajan milloin näin on käynyt, niin asialle voidaan tehdä jotain. Turha tulla mulkoilemaan usean viikon jälkeen ja inistä silloin, että koira on pitänyt ääntä joskus aikaa sitten. Silloin sille vanhalle asialle ei voi ennään mittään. Jatkolle voi.

Kyllä ja kiitos.

Kelasta tuli vihdoin ja viimein päätös. Pääsen jatkamaan terapiaani ilman tuskaisaa odotusta tulevasta. (: