Tämän viikon mantrani on toiminut loistavasti. Ei ketutua yhtään, ei edes töissä, vaikka siihen olisi ollut syytäkin. Tällä, kun vielä loppu viikko menee, niin hyvä viikkoni on saanut mukavan päätöksen.
Tämänpäivän terapiani taas oli jotain mitä en osaa täysin tai juuri ollenkaan pukea sanoiksi. Ymmärsin ehkä sen, ettei kaikelle aina tarvitse olla sanaa millä selittäsi edes itselleen miltä nyt tuntuu. Siihen saakka olen terapeuttini kanssa samaa mieltä, kunhan kyseessä ei ole se pahin sanaton pahanolontunteeni, jolloin tulen hyvinkin useasti tehneeksi itselleni jotain julkaisukelvonta. Siihen pahanolontunteeseen, kun lötyisin edes joskus syyn tai sanan. Sisäistin tai ymmärsin ehkä jotain itsestäni. Ehkä tuo avautuu miulle joskus lähiaikoina. Ehkä?
Töihin liittyen kuulin aivan ihanan uutisen. Työpaikallani ollaan luopumassa firman sponsoroimasta kahviatauon pullasta yms kalori hirveyksistä. Kahvi itsessään vielä jää, mutta ei tunnu missään, koska mie en juo kahvia. Jeij! Nyt kukaan ei voi ennään tuolloin miulle mussuttaa siitä, että minkä vuoksi en syö mittään kahvitauon aikana. Mahtavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti