Näin mie haluan uskoa. Miulla on työvuorollisesti unelma viikko. Pelkkää aamuvuoroa koko viikko, mikä tietää sitä, että on tulossa koirapuisto viikko. Ja sen jälkeen kolmen päivän vapaapäivät. Ehdin jokapäivä töiden jälkeen koirani kanssa koirapuistoaikaan koirapuistoon. Josta johtuen töissä ei ketuttanut edes Melkein Mirandan kuittailu, päteminen siitä, että ne tietyt kalliit kengät sopisivat käytännössäkin tälle kohderyhmälle. Hymyilin vain ja mietin mielessäni: kallis ei ole aina sama asia, kuin hyvä, laadukas tai saatika, että sopii sen vuoksi läheskään aina suunnitellulle kohderyhmälle.. Ei tuntunut missään.
Näin jälkeenpäin tännään ei ketuta edes se, että jäin melkein työapaikan pihalla kahteen eri paikkaan autolla jumiin ja autolle sain lopulta kaivaa lapiolla auton menevän kolon, jotta pystyin edes parkkeeraamaan autoni. Kuvitelkaa: Ritarit eivät ole kuolleet sukupuuttuun. Toiselle kerralla paikalle sattui miulle tuntematon huoltomies lapionsa kanssa ja hän auttoi autoni pois lumiselta tieltä, mitä ei oltu aurattu. Siksikään ei ketuta, koska tuo ylimääräinen lumityö on aivan mahtavaa hyötyliikuntaaa.
Ja viikon ensimmäinen koirapuisto reissu. Muru oli ihan onnessaan, kun meuhkasi siellä mm. bordercollie ystävänsä kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti