Ennään en muista, että mistä, milloin tai kuka minnuu viisaampi ihminen näin on ajatuksensa sanoiksi pukenut. Syömishäiriön yhtenä monista oireista on ärtyneisyys. Huomasin tämän viimeksi itessäni eilen. Pitkään aikaan en onneksi ole ollut lähes repimässä hermojani tai mitä niistä onkaan ollut jäljellä sen kamalan, surullisen ja v-mäisen viikonlopun jäljiltä, jonka vielä on kruunannut muutamat huonosti nukunut yöt.
Olin eilen töissä niin lähellä ettenkö olisi repinut hermojani muutamalle työkamulle. On hyvinkin mahdollista, että saatoin sanoilla loukata muutamaakin heistä, vaikkei se tarkoitukseni ollutkaan. Eilen tuntui vaan niin siltä, että olen hetkellisesti niin henkisesti loppu enkä nyt jaksaisi kohdata mitään ns ylimääräistä.
Tuli jokunen erimielisyys Wanhan, Irvistyksen ja Melkein Mirandan kanssa. Kiintiöni tuli niin täyteen sitä pätemistä, että kyllä he tietävät paremmin, kun heillä on enemmän ikää ja kokemusta tiettyihin työtilanteisiin liittyen. Toisin sanoen heidän mielestään mie olisin ollut ihan joka tapauksessa väärässä, vaikka noihin tiettyihin tilanteisiin liittyen olin mielestäni oikeassa. Myönnän sen, että useasti he tietävät paremmin, kuin mie, mutta sillä kertaa ei.
Melkein Mirandan kanssa tuli kyllä se pohja kosketus kohdattua. Hän rupesi pätemään mm. siitä, että astioita ei olla huuhdeltu tarpeeksi hyvin, vaikkei hän ollut siinä tilanteessa vielä edes työpaikalla. Juu juu kyllähän sie paremmin nuo tilanteet tiedät, kuin mitä mie, joka olin niissä osallisena. Teki niin mieli sanoa hänelle: Huuhtele itse paremmin, kun ei kelpaa, mitä en onneksi lopulta ääneen sanonut. Ja se syyttely siitä, että x oli onnistunut jemmaamaan muutaman lääkkeen paikkaan ö. Näitä tilanteita vaan joskus käy vaikka miten yrität katsoa, että ne lääkkeet menevät kurkusta alas. Siehän olet täydellinen, etkä ole koskaan tuota omakohtaisesti kokenut.
Kaiken kruunasi se vittumainen päteminen miulle, että olen ehdottomasti väärässä siitä, että kaikkia itseään vanhempia on ns pakko kunnioittaa eli mikä kuuluu hyviin käytöstapoihin. Miun oli ihan pakko kuitata hänelle, että mie kunnioitan ainoastaan niitä ihmisiä, jotka sen ansaitsevat. He joita en kunniota, niin pystyn kyllä kohtelemaan heitä asiallisesti ja ystävällisesti. Siitähän se "riemu" sitten jatkuikin..
Mie olen erittäin yllättynyt jos tuosta ei heilahda miulle puhuttelua Pomon seurassa, koska Melkein Miranda on niin kettumainen ihminen, että kasvokkain kaikki on muka hyvin, vaikka olisikin tullut erimilisyyttä, mutta sen jälkeen hän inisee tilanteesa Pomolle. Argh, aikuiset ihmiset hiekkalaatikolla, jotka eivät pysty puhumaan naamakkain asioista niiden oikeilla nimillä. Itsehän olen kaikkea muuta, kuin täydellinen, mutta sentään noin alas en ole vajonnut tuohon asian hoitamistapaan liittyen.
Onneksi tänään ja huomenna miulla on vapaapäivä.
