Ehkä se aurinko taas joskus paistaa?

Söin tänään kolme hapankorppua. Piti olla ilman, mutta sorruin. Juuston kera. Kahteen niistä. Hyi minnuu. Tosin koirani sai osan niistä juustoista, jotka huonona hetkenäni meinasin melkein laittaa leivän päälle. Rakas itsekuri, tule jo takaisin!

Terapiasta kuulin, että saisin mieliala lääkkeet nro 4 huomenna. Etukäteis käuhulla odottaen mitä nekin tuovat tulleessaan. Lisää pääsisäistä kaaosta? Lisää uneliasuutta? Lisää fyysistä pahaa oloa? Lisää tuskaa, jota en osaa sanoiksi pukea?

Jotenka tämä päivä on mennyt lähinnä jumittaessa. Yritin kyllä ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä pitkille lenkeille koirani kanssa. Vesisade vain sotki ne suunnitelmani. Noin muutenkaan en jaksanut tehdä sitä mitä olin suunnitellut. Mie en vaan jaksaisi yritää ja pitää arkeani kassassa. Jotenkin se on vain pakko yrittää, koska muuten kaikki kaatuu niskaani ja se ei ole hyvä asia kaikkine jälkiseuraamuksineen.

Tänään en vain jaksanut feikata hymyä kasvoilleni ja kysyttäessä vastata: "Hyvinhä miulla menee.." Jäin siis jumittamaan kotiini. Poikkeuksena olleet koirani ulkoilutukset. Huomenna on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ne asiat, joiden tekemistä olen vain siirtänyt eteenpäin. Muuten ei hyvä miulle heilu.

Day 11 - A song from your favorite band

Sonata arctica - The power of one
http://www.youtube.com/watch?v=cPfDAekxNM0

Vielä, kun kuulisin tuon biisin heidän keikaallaan, kokonaisuudessaan tai edes radiosta.

Kuukautiset.

Halusitte lukea tai, ette niin kirjoitan silti. Kuukautiset=vitutuksen multihuipentuma. Ai mikä itsekuri näinä päivinä?! Sellaista ei edes taida olla. Sorruin ja pahasti. Kaalia, laihis mehukeittoa, kaurapuuroa ja 4 hillo täytteistä pullaan. Ei näin ei. *Hakkaa päätän pöytään*

Mie en tiedä, että mikä helvattu miulla on kuukautisten suhteen sillä olempa painanut mitä vain niin nuo pirulaiset eivät ole tajunneet jättää minnuu. Eivät edes silloin, kun painoin korkeintaan sen 30kiloa ja olin 160cm pitkä.

Mie haluan itsekurini takaisin! En kykene vaa'alle pitkään aikaan. En vain pysty näkemään sitä kamalaa lukemaa. Tajuta konkreettisesti, että olen taas kerran epäonnistunut. Jos vitutukseen voisi kuolla hetkiä... Ja eikun oksentamaan.

Tänään on kai maanantai?

Päiväni ei ole mennyt ihan miten sen olin suunnitellut, niin onneksi se ei kaikesta huolimatta ole mennyt ihan penkin alle. Vesilasin voimin olen tänään mennyt, eikä nälän tunnetta ole. Koiran kanssa on taas lenkkeilty asiallisesti ja hyötyliikuntaa päälle, kun sain vihdoin ja viimein aikaiseksi hoitaa asioitani, jotka olisi ollut hyvä hoitaa jo aikaa sitten. Vielä, kun ne saisin hoidetuksi niin tilanne olisi todellla jees. Vaikkakin olen yhä ihan jumissa lääkitykseni kanssa..

Day 10 - A song that makes you fall asleep

Janis Joplin - Little girl blue <3

http://www.youtube.com/watch?v=C3Fzql-3_zM

En ehkä kestä edes itseäni..

Juuri silloin, kun toivoisit, että joku luurin toisella puolen vastaa, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä hän ei vastaa. Juuri silloin, kuin sitä kipeimmin toivoisit. Mm. lauantaina (kai se sitä päivää vielä oli?) mie koitin ottaa yhteyttä kahteen eri ihmiseen. Päässäni hajosi ja huolella, eikä sen hetkinen uusi lääkitys sitä auttanut. Taisi pahentaa vain? Kyseinen asia liittyi siihen, että olisiko jompi kumpi voinut ottaa koirani hoitoon sunnuntaiksi. Ehkä jopa yöksi.

Heitä koitin tavoittaa sen vuoksi, koska näistä tuntemistani lähi maaston ihmisistä he olisivat olleet he joille koirani olisin voinut viedä hoitoon syineen päivineen. Mie tunnen toki montakin muuta ihanaa ihmistä joiden luona koirani olisi viihtynyt. Harmi vain, että ne tilanteeseen liittyvät olosuhteet ovat heillä muilla sitä etten koiraani voisi sinne viedä hoitoon. Mikä on hyvin ymmärrettävää, koska koirani ei tule toimeen kissojen kanssa ja kysymysmerkillä ovat hänelle uudet aikuiset koirat joita hän ei ole ennen tavannut ja vielä heidän kotonaan/reviirillään tapahtuva ensi tapaaminen tai siinä lähellä jne.. Ymmärtänette pointtini?

Soitin ensin Ö:lle, joka oli menossa viihteelle. Ei muistella pahalla. Miun mokanihan tuo oli, että soitin huonolla varoitusajalla. Siulla on omat menosi ja elämäsi. Samoin kävi X:n kanssa. Taisi hänkin olla viihteellä. Rasittavaa kummankin suhteen oli se, että he molemmat sanoivat, että soittavat su. Kummastakaan ei mitään kuulunut. Toisaalta en mie sen varaan edes jaksanut laskea, että heistä olisi mitään sunnuntaina kuulunut. Alkoholi, kun on  siitä jännä asia ja mitä siitä ikinä itsekullekkin seuraa tai mitä muistaa seuraavana päivänä.

Selvittiin kuitenkin koirani kanssa su. Hän pääsi lenkeille ja sai ruokaa. Kumma ja kyllä. Vaikken sen varaan olisikaan korttejani pelipöydässä lyönyt.

Loppujen lopuksi, juuri ne tietyt hetket, kun toivoisit, että joku kuulisi/kuuntelisi on jotain mitä harvoin tapahtuu. Erityisesti juuri silloin, kuin sitä kipeimmin toivoisit.

Day 09 - A song that you can dance to

Spice girls - Stop
http://www.youtube.com/watch?v=xusHzd3d8qY

Muksuna tuli fiilisteltyä kyseistä biisiä niin monesti, että askeleet muistan yhä. :D