maanantai 12. maaliskuuta 2012
Kuumetta odotellessa.
Toissapäivänä iski flunssa. Kuumetta tosiaan odotellessa, että pääsisin sen kautta eroon tästä koko moskata. Asian ainoa hyvä puoli on se, että miulla ei ole minkään laista halua syödä tai saatika näläntunnetta. Harmi vain, että liikkuminen tulee jäämään todella vähänlaiseksi tänä aikana.
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Voikohan oman lähestyvän kuoleman aistia?
Miulla olisi niin monta asiaa mistä voisin tännään kirjoittaa, mutta tuo lause pyörii lähinnä mielessäni. Tuolla lauseella en tarkoita sitä, että olisi suunnittelemassa itsensä tappamista, olisi ollut isossa onnettomuudessa, jonka seurauksena on sairaalassa tai sairauden vuoksi.
Lause jota en vain saa mielestäni. Kuuntelin tännään yhtä herttaista vanhaa rouvaa ja yritin lohduttaa häntä sanomalla: Kaikki on hyvin ja sinnuu rakastetaan. Hänen sanansa, jotka pyörivät mielessäni: "Jos en herääkkään ennään huomenna?" Kyyneleet hänen silmissään. Halaus.
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Ei ole todellista!
Sain tännään toisenkin soiton jossa minnuu pyydettiin työhaastatteluun. Puhelun aloittivat haastattelijan sanat: "Kutsu käy, koska hakemuksesi oli niin hyvä.." Sinne siis huomenna. Jau!
Ps. oli ihanaa nähhä myös TI:tä pitkästä aikaan.
Ps. oli ihanaa nähhä myös TI:tä pitkästä aikaan.
Perjantaita odotellessa!
Sain tännään kutsun työhaastatteluun. En olisi ihan heti uskonut, että pääsen sinne, koska laitoin hakemuksen viimeisenä hakupäivänä. Nyt vain pitää jo etukäteen psyykata itseäni sen hyvällä tavalla itseni kehumisen suhteen. Missä mokasin viime työhaastattelussani. Ihana vapaapäivä. Ihana maanantai. Luitte oikein tuon edellisen lauseen kanssa.
PP:n näin myös hänen lounastauollaan tännään, niin koirani on ollut tännään vähän aikaa yksinään, niin toivottavasti hän ei ala huomenna töihin mennessäni protestoimaan siitä, että hänet "hylätään". Vaan jäisi tyytyväisenä kotiin. Kuten hän yleensä jää.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Auts. Vatun vattu, polveni.
Polviani vihloo ja särkee päivä päivältä enemmän, useammin ja pitkäaikaisemmin. Nyt vihloo ja särkee enemmän vasemmanpuoleista polveani. Useimmiten eroa ei edes huomaa. Istuin tai olin liikkeessä. Useasti polviini sattuu niin paljon etten pysty edes nukkumaan. Laitoimpa tyynyn, peiton jne. siten ettei sattuisi niin paljon, kuin vähän aikaa sitten. Ehkä pieniä pätkiä kerrallaan nukun ja jossain vaiheesaa iltaa/yötä/aamua alan jo epäillä, että olenko nukkunut lainkaan. Myönnän ja tunnustan, että minnuu pelottaa, että miulla olisi osteoporoosi eli luukato. Ainoasti varmuuden saan tähän siten, että tutkitutan kunnolla polveni. En vain uskalla tehdä sitä. Entä jos tulos onkin osteoporoosi?
Ps. särkylääkkeet potkivat hyvällä vain vähän aikaa, enkä halua, että jään niihin koukkuun, joten niitä en halua syödä, kuin karkkia.
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Pendulum - The Island Part 1 Dawn
Huh ja hei. 14-tunnin työpäivästä olen juuri ja juuri selvinnyt. Itseppä tätä halusin, koska muuten olisin lähes joka ikinen viikonloppu töissä. Tekemällä kerran kuussa lauantaina ja sunnuntaina moiset vuorot, niin miulla on mahdollisuus yrittää ylläpitää sosiaalisen elämäni rippeitä. Ilman tuota mahdollisuutta vapaa-ajan sosiaalista elämää miulla ei juurikaan olisi. Suurin osa ystävistäni ja kamuistani on töissä ma-pe päivinä ja viikonloppuisin heillä on mahdollisuus tehdä jotain ihan muuta, kuin töitä. Huomista odotellessa. Jos tämän jälkeen NukkuMaija ei minnuu kolkkaa untenmaille niin ei sitten mikään.
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Ehkä on vaan niin ehkä.
Lähetin juuri pari uutta työhakemusta. Sitä tiettyä hakemaani työpaikkaa en saanut, koska olin tämän mahdollisen uuden pomoni naamarajan väärällä puolen. Toisaalta mie olen tällä hetkellä lähes helpottunut siitä ettei minnuu valittu siihen virkaan, koska työskentely työpaikassa, jossa olet pomosi naamarajan väärällä puolen on kaikkea muuta, kuin mukavaa. Kokemuksella karulla tiedän tämän menneestä.
Uuden työpaikan haku on siksi todella oleellista nyt, koska määräaikaista työsuhdettani nykyisessä työpaikassa ei ole ennään pitkää aikaa jäljellä. Varasuunitelma on b on nyt tarpeen. Irvistyksen kanssa juttelin tuosta jokunen päivä sitten. Aiheeseen päästiin siten, että voi olla mahdollista, että työntekijöitä vähennetään yksiköstäni. Jos näin käy, niin siinätapauksessa mie olen ensimmäinen joka saa potkut. Noh pilkkua viilaten työsopimustani ei ennään jatketa, mikä on lopulta sama asia, mutta vähän eri sanoin. Tästä kaikesta saan silloin kiittää Kaksinaamaista, joka aloitti muutamapäivä sitten työ tuolla. Hänen aikaisemmassa työpaikassaan työtahti oli verenmaku suussa-kiirettä, jonka ohella työpäivän aikana ei aina ehtinyt edes pitää lakisääteistä taukoa. Kaksinaamainen oli mennyt valittamaan Isolle Pomolle siitä, että täällä ei ole tarpeeksi työtä työajaksi. Hän oli ollut tuolloin päivän verran töissä ja sinä päivänä sattui olemaan harvinainen poikkeuspäivä jolloin ei ollut niin kiire, kuin mitä yleensä on. Hyvin organisoidusti kaiken oleellisen ehtii silti tehdä ja aikaa jää vielä asiakkaiden kanssa juttelemiseenkin. Kaksinaamainen oli alkuun niin onnessaan siitä, ettei työpaikallani ole niin kiire, kuin mitä hänen edellisessää on...ja tässä on kiitos siitä, että hänet valittiin siihen paikkaan.
Mie sanoin tuosta Irvistykselle, että nyt on miun varmaan oleellista alkaa etsimään uutta työpaikkaa, jos eteen tulee työntekijöiden vähennys. Hän vastasi miulle, että hän ja Pomo yrittävät saada Ison Pomon ymmärtämään sen, että työntekijä määrää ei kannata vähentää, koska muuten työhön liittyvän laadun taso laskee rankasti. Mikä näkyy asiakkaiden tyytyväisyydessä.
Kaiken jälkeen minnuu rupesi ahdistamaan niin paljon, että soitin HL:lle ja kysyin, että voisimmeko tulla koirani kanssa yöksi hänen luokseen. Se onneksi onnistui. Nyt hänen luotaan kotiutuneena, koirani on lähinnä nukkunut tyytyväisenä sohvalla. Ulkoilu ja toisen koiran seura teki niin hyvää koiralleni. HL:n seura piristi minnuu ja sain stempattua ja lähetettyä ne hakemukset eteenpäin.
Tai voihan olla myös mahdollista, että nykyinen työpaikkani säilyy. Ehkä on vaan niin ehkä, eikä se tuo täyttä varmuutta tulevasta. Kuitenkin Pomoni sanat pöyrivät mielessäni: "Voisit ehkä saada vakipaikan tai vähintään voisimme ehkä jatkaa työsuhdettasi.." Ehkä, niimpä.
Abc:n päivän maksimi kaloreihin en ole taaskaan yltänyt. Painostani ei ole tietoa. Vaa'alle astuminen adistaa tällä hetkellä niin paljon. Liikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





