Odottavan aika on yhä liian pitkä.

Hitsi, että harmittaa ja samalla myös ahdistaa. Jouduin siirtämään tämän viikon terapia aikani ensi viikolle, koska kelasta ei ole kuulunut mittään, vaikka papereiden viemisestäni sinne on yli kolme viikkoa aikaa. Odottaen yhä päätöstä siitä, että suotuvatko he jatkamaan terapiani rahallista tukemista vaiko eivät. Jos vastaus on kielteinen, niin joudun lopettamaan terapiani kesken kaiken. 75e/45min kerta on vaan niin paljon rahhaa, ettei miulla ole varaa jatkaa tuolla summalla. Kelan tukemisen jälkeen miulle maksettavaksi on jäänyt vähän yli 22e per kerta.

Ei niin perus maanantai.

Nyt ahdistaa vähän vähemmän. Se uusi työntekijä ei onneksi olekkaan yksi heistä, jotka onnistuivat tekemään yläasta ajastani yhtä tuskaa ja helvettiä. Etu ja sukunimi kaimasta on kyse. Onneksi..

Tämä uusi työntekijä on vieläkin pienempi, kuin mitä Duuni Thinspo tai Vara Pomo ovat. Xxs:n kokoisetkin vaatteet ovat hänelle liian isot. Juuri siksi Pieni thinspaa ja ahistaa minnuu vähintää yhtä paljon. Thinspaa, koska hän on niin ihanassa bmi kunnossa. Ahdistaa, koska tunnen itseni hänen seurassaa valaaksi. Ihmisenä hän vaikutti olevan pallo hukassa. Mikä on täysin ymmärrettävää, koska hän oli ensimmäistä päivää tuolla töissä. Muusta häneen liittyen en ossaa vielä sanoa. Noin muuten voin kyllä löydä vaikka vetoa siitä, että hän on meikäläisiä (syömishäiriö). Thinspaa silti.

Vara Pomo heitti miulle tännään niin hyvät kehut, että mie menin hetkellisesti ihan sanottomaksi enkä osannut kieltäytyä. "Voisitko ajaa x:n parran? Osaat tehdä sen paljon paremmin, kuin mie.."

7.1.2012

Tunnen itseni itsekeskeiseksi kusipääksi. Mie ahdistun painostani, kaloireista, liikkumisestani yms mikä on loppujen lopuksi ihan turhaa roskaa ja niin kesyä ettei ole tosikaan. Kamuni SL:n 7-vuotias tytär menehtyi eilen sairaalan teho-ostatolla leikkaukauksen jälkeen. Kuulin siitä tännään. Se tunnetila mitä hän käy parhaillaan läpi on jotain niin kamalaa ettei sille löydy tarpeeksi kuvaavaa sanaa..

Eilisen parhautta..

..olin kamuni kanssa shoppailemassa. Miehelle oli tarkoitus löytää sukkahousut ja hame. Ei miulle. Monia ihania ja niin hänen näköisiään vaatekappaleita tuli vastaan, mutta ei hänen kokoaan. Harmi. Toisaalta mukavaa tässä on se, että lähdemme JL:n kanssa ensi viikolla uudemman kerran kartoittamaan uusien vaatteiden tarjontaa hänelle. Odotan hymyillen tulevaa.

Miulla on jälleen kerran menossa hetkellinen vaate hämminki. Vaatekaappini on täynnä vaatteita, mutta sen avatessani miusta tuntuu ettei miulla ole mitään päällepantavaa tai mikään mikä iskisi hyvällä fiiliksellä: Jesh, juuri tuota etsinkin-fiilistä. Edes suosikki vaatteistanikaan en saa nyt moista fiilistä. Inventaarion paikka on edessä ja lopputuloksen vieminen kirpputorille.

Koin shoppaus reissulla sangen ristiriitaisen fiiliksen erään vaateliikkeen pukukopissa. JL ehdotti miulle, että sovittaisin yhtä vähän 50-luvun tyylistä mekkoa, jonka päävärinä oli punainen, jossa oli valkoisia palloja ja silkkinauha kiristämistä varten. Myyjätär oli ihastuttava ja aidon ystävällinen minnuu kohtaan. Hymyilytti. Melkein pyysin häntä teelle. Alemmuuden kompleksi iski vaan juuri silloin ja urakalla. Niin siitä mekosta.. Pieninkin koko tuota mekko ihanuutta oli miulle liian iso. Toisaalta oli hetkellinen voittaja fiilis, että taidan ehkä sittenkin olla pieni, mutta toisaalta harmitti, koska tykästyin tuohon mekkoon..

2012 vuoden ensimmäinen Reilukerhosta päivää-tilanne.

Palasin eilen töihin ja samanpäivän aikana miusta tuintui, kuin minnuu oltaisiin löyty kunnolla vyöalle. Toinenkin vakipaikka tuolla on nyt täytetty. Miulle ei tarjottu niistä kumpaakaan eli epämääräisesti etenevää sijaisuuttani jatketaan yhä, mutta pienessä palassa. Taas. Tuntuu taas niin "ihanalta" olla ö-luokan hätä varana tuolla. Toisaalta en kyllä sitä yhtään ihmettele, koska työhakijoita tuonne on paljon enemmän, kuin mitä vakituisia ja sijaisuuksia on auki.

Pahinta kaikessa eilen oli kuitenkin ehdottomasti se, kun samassa yksikössä aloittavan uuden työntekijän nimi kerrottiin. Häntä en ole vielä nähnyt naamakkain. Niin monet vanhat henkiset haavani aukesivat. Kyseinen henkilö on yksi heistä, jotka tekivät yläastea ajastani yhtä helvettiä. Tai jos todella pahasti erehdyn nyt niin hänellä on ihan sama kaima nimi kuin mitä hänellä on. Pomoni sanat: " X aloittaa täällä pv x. Olemme saaneet joukkoomme uuden hyvän työntekijän.." Tuolloin tuntui, kuin minnuu oltaisiin samalla löyty kasvoihin. Kaikille jotka tuota eivät vielä tiedä, niin olen saanut kunnolla turpaani, joten vertauskuvallisesti voin käyttää noita sanoja miltä miusta henkisesti nyt ja tuolloin tuntui.

Laitoin juuri uusimman työhakemuksen menemään. Mie en enään jaksa tuota, että miulle infotaan ihan viimetipassa ja silloinkin kysytään, että haluanko jatkaa tuolla vielä, mutta mitään pitempiaikaista ei haluta/osata sanoa miulle.

Uusi vuosi. Paremmat kujeet.

Lomani Isovanehmpieni luona ei tainnutkaan mennä ihan niin päin mäntyä, kuin mitä sen kuvittelin menneen kalorien osalta. Vaa'alle en todellakaan vielä uskalla mennä. Kahtotaan muutaman päivän päästä aikaisintaan. Hassua, löysin alennusmyynnistä itselleni kolmet housut. Hassua tai oikeastaan erikoista, koska mistään noista ei tarvitse lyhentää/kääntää lahkeita. Tästä on hyvä lähteä kohti bikini kuntoa 2012.. PP, tuohon bikini kunto kommenttiini kerkesikin jo vastata, että eihän miun tarvitse edes tehdä asian eteen juuri mitään, niin tilanne on saavutettu. Perfektionistinen puoliskoni on kyllä asiasta eriä mieltä. Tästä on silti hyvä lähteä.

Johanna Kurkela - Ehkä ensi elämässä

Anteeksi tämä angstin täyteinen kirjoitus. Enimmäinen vuodelle 2012. Vuosi vaihtui ihanan iloisissa merkeissä rakkaiden ystävieni PP:n, JS:n ja JPL:n ja koiriemme seurassa. Nyt kaikkien muiden nukahdettua miulle iski niin ikävä Milffiä. Mie tiedän, myönnän ja tunnustan, että tämä kuulostaa niin säälittävältä, että oksat pois. Oksat pois, koska mie olen nähnyt Milffin viimeksi kasvokkain yli vuosi sitten ja hän on ihanuus johon miulla ei ole mittään mahdollisuutta tässä elämässä.

Miulla on niin ikävä sinnuu. Voi kumpa saisin edes halata sinnuu!