Päivät 15-16.

Eilisen parhautta oli kyllä pikku siskoni, jota ilman en olisi voinut lähteä ystäväni G:n aka SS:n kanssa katsomaan Harry Potterin viimeistä leffaa ensi-ilta yön näytökseen. Siskoni oli ihana ja otti koirani yökylään. SS:n kera läppä lensi ja jutun taso oli niin taatun huonoa, että se teki siitä jo ihan laatua. Alan Rickman:ia aka Severus Snapea oli taas liian vähän leffassa. Huutava vääryys. Kaikkea ei näemmä taaskaan voi saada?

Eilisen kohdalla rupesin jälleen miettimään, että kummalla meistä todellisuudessa viiraa enemmän päässä, koska vähän ennen leffan alkua ystäväni sanoi, että mie näytän pieneltä, koska olin erehtynyt sanomaan juuri ennen sitä, että mie näytän valaalta, koska leffa yleisössä oli monta niin pienen pientä ja kaunista mimmiä. Osalla on taatusti sh. Tosin tuon sh:n osan pidin vain päänsisäisenä mietteenäni. Jonka jälkeen heitin vitsillä, että höpö höpö ja tähtään bikini kuntoon 2012. Johon ystäväni vastasi, että mie olen jo sitä. En vain pysty uskomaan moista. Lopulta juttu lähti sen verran käsistä, että naurettiin puolin ja toisin ajatukselle: On ne hylkeetkin rantakunnossa.

Tännään töissä olen taas kertaalleen miettinyt, että onko tämä todella kaiken sen arvoista. Työpäivä oli suurimmaksi osaksi yhtä tuskaa. Tärisin pienimuotoisesti lähes koko työpäivän ajan. Miulla oli lievää ja ohimenevää rytmihäiriötä sydämessäni. Oksettava olo. Oksensin muutamaan kertaan vaikkei se tarkoitus ollutkaan tai tahallista. Päätäni särki. Kuukautiseni eivät ole menossa, enkä onneksi ole raskaanankaan jos jollain heräsi kysymys. Mietin siinä vessan lattialla ollessani, että milloinkohan kroppani menee ja sanoo sopimuksensa irti kanssani.

Päivät 11-14.

Juuri mitään  julkaisukelpoista ei ole tässä välissä tapahtunut tai oikeastaan lähes yhtään mittään. Töitä töitä ja töitä. Koirallani on kyllä ollut enemmän menoa, kuin miulla. Muru oli viikonlopun Äitini, Kummitustätini ja tädin koirien kanssa mökillä. Muru kotiutui tännään. Koirani oli lähinnä uinut suurimman osan viikonlopusta. Nauttinut siellä olostaan ja ollut ihann fiilikissä, kun hän oli päässyt Äitini ja Kummitustädin kanssa saunomaan.

Koiran punkkipanta on toiminut odotetun huonosti. Viikonlopun punkki saldo koirallani oli kuusi kappaletta. Ei mukavaa. Ei sitten yhtään. Pitänee nyt tarkistaa, että saako tuon punkkipannan käytön kera laittaa hänelle vielä sitä punkinkarkoistus nestettä niskaan vaiko ei.

Eilen hilpeyttä kyllä herätti se, kun olin ollut moikkamassa SHR:ää ja olin tulossa bussilla kotiin päin. Maksoin koko bussimatkan 5centin kolikoilla. Mitään muuta käteiseksi kelpaavaa ei miulla silloin ollut. Kuski laski joka ikisen hilun, että siinä varmasti oli se vaadittava 2,5e. Huumori miehiä selvästi, koska en saanut osakseni vittuilua vaan kuski jopa heitti ilmaan: "Säästöpossunko ryöstit?" ja nauroi perään. Hetkellisesti tuli kyllä Reilukerhosta päivää fiilis itselleni. En tosin tehnyt tuota kettuillakseni.. ainakaan tarkoituksella.

Päivät 9 ja 10.

Miulla on kyllä niin seksikäs olo, että oksat pois. Poskeni, silmäkulmani, toinen hartiani, käteni, sormeni ja polven tienoo ovat mustelmilla pinta naarmuilla. Sain eilen turpaani, kun kävelin kadulla. Asfaltti ihottuma on kyllä tämän hetken kuuminta hottia. Joku jota en tuntenut ja joka oli henkisesti ihan kuutamolla. Tosin äiti versio tästä on se, että kaaduin pyörällä ajaessani. Voimpahan laittaa rastin ruutuun, että tulipahan tämäkin koettua.

Oli eilisessä jotain hyvääkin. Näin ystäväni 1 Thinspon pitkästä aikaan, ulkoiltiin koirien kanssa. Parhautta taisi kuitenkin olla se, että pomoni soitti miulle ja sanoi, että sijaisuuttani jatketaan tämän vuoden loppuun saakka.

Posti ilmoitti tännään mukavasta uutisesta. Tilaamani koiraportti aka lapsiportti on tullut. Kunhan saan sen haettua postista niin loppuu koiraltani nukkuminen vuoteessani. Tähän on tultu, koska koirallani ja miulla on ollut ja on ajoittain yhä pienehköä henkistä kädenvääntöä lauman alffa narttu osasta. Eipähän tule tuonkaan asian suhteen tylsää. Tilanteita ja meininkiä riittänee vielä pitkäksikkin aikaa.

Päivä 8.

Ansaittu rangaistuspaasto päivä on kohta ohi. Onneksi huominen ja yli huominen on vp, niin voin paastoani jatkaa silloinkin, jos miusta siltä huomenna tuntuu.

Pomoni sanat vain pysäyttivät miut. Huomenna selvinnee, että jatketaanko sijaisuuttani vielä elokuun jälkeen vai onko edessä uusi työnhaku prosessi.

Päivä 7.

Kalorit menivät päin prinkkalaa ja lujaa. Ketuttaa rankasti. Olin juuri tulossa kotiin, kun näin sattuamalta matkanvarrella äitini, pikku veljeni ja pikku siskoni, jotka olivat menossa äitilleni. Äitini kotiutui juuri ulkomailta, niin en oikein voinut mitenkään kohteliaasti kieltäytyäkkään kutsusta. Käännyin kodin kautta, hain koirani mukaan ja lähdettiin äitilleni. Siitähän se karmeus sitten alkoi. Äitini halusi välttämättä laittaa ruokaa. Ei näin ei. Kalorimäärää en edes kykene kirjoittamaan ylös. Niin liikaa, niin kamalan liikaa. Läski sika olo. Huomenna on luvassa rangaistus paasto.

Erikoisinta kaikessa oli kuitenkin se, että koko sen ajan mitä olin pikku veljeni seurassa, niin hän ei kertaakaan vittuillut miulle mistään, vaan käyttäytyi ystävällisesti minnuu kohtaan. Ihan oikeasti, mie en edes muista milloin hän olisi minnuu noin ystävällisesti kohdellut. Erikoiset tilanteet eivät päättyneet siihen, vaan sain häneltä autokyydin kotiin saakka ja matka taittui jutellessa niitä näitä ja siitä, että veljeni on viikon päästä lähdössä armeijaan. Miulla on vaan niin sellainen fiilis tästä, että näen yhä unta ja herään jossain vaiheessa. Ehkä miun ja veljeni välien paranemiseen on sittenkin mahdollisuus?

Kotiin päästyä oli niin ihanan terapeuttista tehdä suur siivous, kun koirani jäi vielä äitin luokse. Hyötyliikunta<3 Äitini halusi palauttaa koirani myöhemmin, kunhan he olisivat ensin viettäneet laatuaikaa kahden eri koirapuisto reissun kera. Kotiin päästyä muru on lähinnä nukkunut onnellisen oloisena sohvalla ja tuhissut hassusti.

Kappas, hänkin on meikäläisiä. ;)

Päivät 5 ja 6.

Eilisen 100 kaloria käytin hyvillä mielin syömällä pienen viipaaleen moniviljaleipää, uunituoretta. Minkä jälkeen myöhemmin samana iltana sain hyvän muistutuksen siitä, että ruoka on paha paha asia. Olin töissä viemässä roskia ja bioroskia ulos. Hississä ennen ulospääsyä biopussi hajosi pitkin ja poikin hissin lattiaa. Näky oli lähes, kuin jostain kauleffasta. Oli kyllä sangen "hilpeää" siivota aiheuttamaani sotkua. Puolituttu töistä vielä kommentoi tuota tilannetta myöhemmin illalla: "Saitpas sitten kunnon sotkun aikaaan.." Eipä tuolle voinut oikein muuta, kuin yrittää hymyillä ilman ettei hymyni olisi näyttänyt pikemminkin irvistykseltä.

Tännään olen taas kertaalleen miettinyt, että mikä hitsin mangneetti Sateekaari Mutsilla oikein on. Hän on gurnauh tapaus, joka asuu jossain miun lähistölläni, koska näen häntä satunnaisen epäsatunnaisesti koiran kanssa lenkillä ollessani, jolloin hän tulee jostain vastaan koiransa kanssa. Myönnän ja tunnustan, että olisin kyllä pyytänyt hänet jo aikaa sitten kahville, mutta jätin sen tekemättä, koska hänellä on poika. Mie, kun jo vuosia sitten olen päätynyt siihen lopputulokseen ettei miusta ole äidiksi eivätkä lapset noin muutenkaan ole se mitä elämältäni kaipaan. Sukualaisten ja ystävini muksut ovat kyllä enimmissä määrin ihan herttaisia ja olen joskus ollut heidän lapsenvahtinaankin. Noh lyhykäisyydessään miten ystäni SB jo vuosia sitten miut aiheeseen liittyen kiteytti: "Siusta lapset ovat mukavia, kunhan ne eivät ole omiasi tai heitä ei näe ihan liian usein.."  Allekirjoitan tuon täysin. Miulta näemmä puuttuu joku niin sanottu äiti vietti tai vastaava.

Noh tännään näytin taas enemmän tai vähemmä rähjäiseltä. Olin juuri herännyt ja kuinka ollakkaan, niin Sateenkaari Mutsi tulee koiransa, poikansa yms poppoon kanssa vastaan. Näin on ollut joka kerta, kun olen häneen koiranlenkityksen aikana törmännyt. Läppä lensi jälleen kerra puolin ja toisin. Silmänilo kiintiöni tykkää. (;

Nimim. vituttaa kaikesta huolimatta, että olin taas vaiheetksi eilisen Helsinki Pride kulkueen aikana töissä. Joka vatun kerta on ollut sama asia, kun olen töissä aloittanut. Jospa sitten vaikka ensi vuonna (lause, minkä sanoin viimekin vuonna tähän samaan aikaan..). Eikä anomukseni vp:stä eiliselle taaskaan toteutunut tai palkaton vp. Kiitos Pomo.

Hitsi, että miulla on vain niin ikävä ystävääni M:ää. Myö ei olla nähty pitkään aikaan ja hänestä kuulin viimeksi perjantaina, kun hän soitti pikaisesti. Syy minkä vuoksi ei olla nähnyt eikä hänestä ole mittään kuulunut pitkään aikaan, eikä hän ole miulle vastannutkaan edes puhelimeen niin johtuu siitä, että hänen miehensä on sairaan ylimustasukkainen. Toivottavasti siulla on asiat hyvin.

Päivä 4.

Kalorit: 400. Vähän herkkuja, limua ja pähkinöitä. Luitte oikein. Onneksi tännään miulle selvisi syy minkä vuoksi olen ollut jo pitemmän ajan lähes itsekuriton luuseri. Kuukautiseni alkoivat tännään. Se selvitti tilanteen. Tästä on hyvä jatkaa ja suunta on nyt vaan ylöspäin.

Viikon ainut vapaapäivä on tähän mennessä mennyt oikein mukavavasti, enimmissä määrin. Aamu alkoi TP:n ja miun koirien uitolla. Karvapallerot uivat ihan fiilikissä. Jutun taso oli TP:llä ja miulla niin taatun huonoa, että se teki siitä jo hyvää. Laatua. Koirien uiton jälkeen jatkui maakuntamatkailulla rajan toiselle puolen, eri pitäjään. Kutsu kävi TM:n uuteen kotiin. Mukavaa oli. Harmi, että TM:n toisellapuoliskolla on kissa. Koirani ei oikein kissoisa perusta. Tunne oli kissan kanssa sama. Tämäkin sitten selivisi, niin myö ei olla jatkossa koirani kanssa sinne menenossa. Ellei kissa ole silloin jossain muualla hyvässä hoidossa.

Paluumatka autolla ei vaan mennyt mitenkään miellyttävästi. Pysähdyin valoihin. Olin kääntymässä oikealle kunhan valo vaihtuisi vihreäksi. Viereiseltä kaistalta pääsee suoraan ja vasempaan. Samoin on vastaantulijoidenkin laita. Kahtoin, että valovaihtui miulla vihreäksi. Hetken päästä TP pelkääjänpaikalta totesi: "Ajoit sitten päin punaisia.." Voi prkl oli ensi kommenttini aiheeseen. Miulla ei ole mitään havaintoa siitä, että miten näin pääsi käymään. Näin on käynyt pari kertaa aijemminkin. En osaa tätä selittää, mutta tämä on jo todella karmivaa. Joskus aijemminkin miulle on käynty niin (ei onneksi autolla ajaessani), että näkökenttäni on hävinnyt ohikiitäväksi hetkeksi. Ei miulla ole tuolloin ollut fyysisesti huono olo. Pienen ohikiitävän hetken ajan tuo kestää. Murkkusota hetkestä ei ole ollut kyse. Siis se aika joskus vuosia sitten, kun tv:stä ei tiettyyn klo aikaan tullut mitään ja silloin tv:n ollessa auki siellä vilkkui mustia ja valkoisia pisteitä.

Jos näitä hetkiä tulee vielä lissää, niin silloin miun on uskaltauduttava silmälääkäriin. Näin ei vaan ole hyvä, jos tämä jatkuu. Hieman karmivaa, kun en tiedä, että johtuuko tämä sh:sta, jostain muusta vai onko kyseessä sekä että tilanne.