Eilisen parhautta oli kyllä pikku siskoni, jota ilman en olisi voinut lähteä ystäväni G:n aka SS:n kanssa katsomaan Harry Potterin viimeistä leffaa ensi-ilta yön näytökseen. Siskoni oli ihana ja otti koirani yökylään. SS:n kera läppä lensi ja jutun taso oli niin taatun huonoa, että se teki siitä jo ihan laatua. Alan Rickman:ia aka Severus Snapea oli taas liian vähän leffassa. Huutava vääryys. Kaikkea ei näemmä taaskaan voi saada?
Eilisen kohdalla rupesin jälleen miettimään, että kummalla meistä todellisuudessa viiraa enemmän päässä, koska vähän ennen leffan alkua ystäväni sanoi, että mie näytän pieneltä, koska olin erehtynyt sanomaan juuri ennen sitä, että mie näytän valaalta, koska leffa yleisössä oli monta niin pienen pientä ja kaunista mimmiä. Osalla on taatusti sh. Tosin tuon sh:n osan pidin vain päänsisäisenä mietteenäni. Jonka jälkeen heitin vitsillä, että höpö höpö ja tähtään bikini kuntoon 2012. Johon ystäväni vastasi, että mie olen jo sitä. En vain pysty uskomaan moista. Lopulta juttu lähti sen verran käsistä, että naurettiin puolin ja toisin ajatukselle: On ne hylkeetkin rantakunnossa.
Tännään töissä olen taas kertaalleen miettinyt, että onko tämä todella kaiken sen arvoista. Työpäivä oli suurimmaksi osaksi yhtä tuskaa. Tärisin pienimuotoisesti lähes koko työpäivän ajan. Miulla oli lievää ja ohimenevää rytmihäiriötä sydämessäni. Oksettava olo. Oksensin muutamaan kertaan vaikkei se tarkoitus ollutkaan tai tahallista. Päätäni särki. Kuukautiseni eivät ole menossa, enkä onneksi ole raskaanankaan jos jollain heräsi kysymys. Mietin siinä vessan lattialla ollessani, että milloinkohan kroppani menee ja sanoo sopimuksensa irti kanssani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti