Hetket.

Jäin tämänpäiväisen terapiani jälkeen miettimään ja prosessoimaan mitä tuon hetken aikana tapahtui ja miten miun olisi itseni kannalta hyvä suhtautua siihen. Vaikka päänsisäinen kaaos yhä minnuu henkisesti potkii ja yrittää tuhkaduttaa niin ihanaa kaikessa oli se, että terapian jälkeen minnuu ei ahdistanut niin paljoa, kuin ennen sitä. Miten, on kysymysmerkillä vielä.

"Rakas" entiseni j käveli minnuu vastaan tännään, kun olin menossa kotiin päin. Mie hymyilin hänelle ja kävelin hänen ohitseen hyvä ryhtisenä. Hän ei pystynyt edes katsomaan minnuu silmiin, vaikka olikin ahdistellut minnuu muutaman kerran fb:n mailin kautta. Tuon hetken jälkeen miulla oli vain jotenkin helpottunut olo. Minnuu ei ennään ketuttanut nähdä hänen kasvojaan, eivätkä vanhat muistot sattuneet myöskään. 

Henkisesti väsyttää..

Taas kertaalleen. Inhottava masennus. Mie tiedostan tämän vielä tässä vaiheessa olotilaani, että miulla on monta syytä olla iloinen ja onnellinen. Jotenkin ne hyvät ja ihanat asiatkaan eivät tunnu juuri miltään. Jos olotilani olisi jotain muuta (parempaa), niin mie olisin yksin ollessani hyppinyt riemusta, koska sain nimeni työntekijöiden työvuorolistan toivelistaan. Mikä sisältää toiveita vapaapäivien-työaikojen toiveista. En hyppinyt..

Rip Elizabeth Taylor

27.2.1932-23.3.2011

:(

Suosikki leffojani tältä ledengalta:
-Anne of the Thousand Days 1969
-Cleopatra 1963
-Suddenly, Last Summer  1959

Voihan vitutuksen multihuipentuma!

Onnistuin hukkaamaan tännään lompakkoni. Hei hei vaan ajokortilleni, kirjastokortilleni, pankkikortilleni, kelakortilleni, bussikortilleni yms. Uskonko näkeväni lompakkkoani tai sen kortti sisältöä ennään? En. Se vaan olisi niin liian hyvää ollakseen totta. Ketut mie niistä rahoista mitä lompakossani oli, mutta tuo tuleva kortti ruljanssi:

Alkaen ajokoristani, jonka uusinta maksaa 60e ja noin kuukauden päästä sen voi lunastaa. 10e:lla saisi väliaikaisen paperiläpyskän jolla saisi ajaa autoa. Eli koko moskan hinta olisi "vain" 70e., jos mielin kuukauden sisään ajaa autoa. Hyppikää pituutta jos joku tulee pätemään tyyliin: "Ei sillä kortilla olla ennenkään ajettu.." Uusia passikuvia miun ei sentään tarvitse kiikuttaa hakupaikalle näillä kriteerein mitä siinä on. Vituttaa silti, koska viime vuoden lopulla uusin ajokorttini nimenvaihdokseni yhteydessä.  Bussikortillanikin oli "vain" lähes kuukausi seutuaikaa voimassa.

Meni lompakon mukana myös tunnearvollisesti muutama vanha muisto systeemi, jotka lompakkoon mahtuivat. Jos vitutukseen voisi kuolla hetki. Harmi ettei voi.

Työsuhde-etuja. Tykkään.

Kokouksissakin jumittaminen voi olla varsin miellyttää, vaikkei suurinosa niistä perustakkaan. Päivän sana: silmänruoka. Voi kyllä. Pienimuotoista silmäpeliä tuli lähinnä harrastettua tuon tilanteen aikana. Voin rehellisesti myöntään, että suurinosa aihepiiristä meni miulta ihan ohi. Saatoin vain vilkuilla tuon ihanuuden silmiä, hymyä ja toivoa, että hänen paitansa pari nappia aukeaisivat itsestään. Näinhän ei toki käynyt, mutta saahan sitä aina hiljaa mielessään toivoa. ;) Hän muisti jopa miun nimeni. Ne pienet ihanat hetket. <3 Maanantai ketutuksesta ei ole ollut miulla tietoakaan tännään.

Sunnuntain parhautta.

Koirapuistoilua hyvässä seurassa koiran kanssa. Pöhkö meuhkasi ihan fiilikissä haski nartun kanssa. Koira oli kyllä sangen kanttuvei sen jälkeen. Nukkui pitkään ja hartaasti. Syödäkkin unohdin tännään. Hupsista. ;)

Huono mie.

Mien olen vain kuunnellut tännään: Laura Närhi - Mä annan sut pois biisiä. Se ei todellakaan tee hyää tälle henkiselle olotilalleni. Tyhmä mie. Muuhun en vain pysty. Miulla on vain yhä niin ikävä sinnuu. Jos vain olisit täällä Milffi, niin mie ensiksi halaisin sinnuu. Tyhmä mie.. :/

"Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa.."