Tuntuu, että olen luisumassa kohti pimeyttä.

Pimeyttä josta ei ole paluuta, ainakaan heti. Pahaolo sisälläni myllertää. Huutelee sanoja joita en ymmärrä tai niistä selvää saa. Ahdistaa vaan niin paljon. Pelottaakin. Mikä? Sen jos osaisin sanoa. Huomisen toivoisin voivani ohittaa. Käpertyä peittoon turvalliseen. Olla poistumatta kotini seinien sisältä. Se vaan ei tule olemaan vaihtoehto hyvä. Sillä koirani on huomennakin ulos päästävä ja miun on kyettävä itseni töihin raahaamaan tai kenkää tulee. Etsimään jostain feikki hymy kasvoilleni ja kulissini taas kasaamaan. Kumpa tällä kaikelle tai edes pienelle osalle löytäsin nimen, sanan tai syyn, niin se ehkä oloani vähän helpottaisi..