Jos vain olisin voinut jäädä nukkumaan koko päiväksi.

Yritän tiivistää lyhykäisyydessäni ahdistaa-vituttaa-ahdistaa-vituttaa olotilaani. Miulta lohkeksi taas palanen hampaastani. Tällä kertaa se vain oli turhan näkyvältä paikalta. Alhaalta yksi etuhampaistani. Kummitus-tätini 60-vuotis juhlinnan aikana ja suvun kytätessä vieressä, että söin heidän mielestään tarpeeksi ravintolassa. Anteeksi itsekuri! Jouduin siut hetkeksi hylkäämään pakon edessä. :/

Terapian tämänpäiväinen istunto oli taas jotain todella sekavaa mitä en osaa oikein sisäistää vielä. Ehkä ajatuksen kanssa myöhemmin? Terapeuttini sanat jäivät kaikumaan mieleeni: "Inhoat itseäsi ja yrität liikaa kontrolloida painoasi, koska siihen varmasti pystyt ja se on helpompaa, kuin vaikeiden asioiden kohtaaminen." Totta, täytyy myöntää ja yrittää jatkaa miulle vaikeiden asíoiden kohtaamista..