Miltä nyt tuntuu?

Pääni lyö tyhjää. Onneksi  Tiësto soi taustalla.. Jotenkin, jossain sisimmässäni kolahtaa... Tuntuu joltain, epätodelliselta? Todelliselta? Äh..

Tiësto - Just Be
"I was lost
And I'm still lost
But I feel so much better

You can travel the world
But you can't run away
From the person you are in your heart
You can be who you want to be
Make us believe in you
Keep all your light in the dark
You're searching for truth
You must look in the mirror
And make sense of what you can see
Just be
Just be
[ Lyrics from: http://www.lyricsmode.com/lyrics/d/dj_tiesto/just_be.html ]
They say learning to love yourself
Is the first step
But you take what you want to be real
Flying on planes to exotic locations
Won't teach you
How you really feel
Face up to the fact
That you are who you are
And nothing can change that belief
Just be
Just be

Cause now I know
It's not so far
To where I go
The hardest part
It's inside me
I need
To just be
Just be"

Kuule miun toiveeni..

"Kuule mun toive, mä haluan pois 
Eikö aikani täynnä jo ois? 
Olen jo nähnyt tämän elämän..
Kuule mun toive, mä haluan pois 
Eikö aikani täynnä jo ois? "

Reverse thinspo.

Päivän annostus reverse thinspoa tuli päivän The biggest loser(Suurin pudottaja) jakson kautta. Ne rankasti ylipainoiset ihmiset olivat vain jotain niin karua katsottavaa. Miten kukaan voi päästää itseään moiseen bmi jamaan? Toki ymmärrän moisen jos kyseessä on sairaus mille ei vaan voi mittään, esim jos nestettä vaan kertyy kroppaan eikä sille voi mittään ja minkä vuoksi näyttää tuolta. En koskaan halua näyttää tuolta.

Toinen  pointti asiassa on se, että en nyt muista, että minkä luuseri kauden voittaja mies painoi useamman sata kiloa läskileirille tultaessa ja voitettuaan laihdutuskilpailun hänellä oli sixpäk. Ei kädessään vaan vatsassaan. Noin vuotta myöhemmin hän oli lihonut lähes yhtä painavaksi(ellei jopa painavammaksi), kuin mitä oli leirille tultaessaan. Hän heitti hukkaan ne kaikki tuskaiset hetket, kun laihdutti. Sai treenta hyvän kunto-ojaajan avustamana ja hänelle kerrottiin miten syödä terveellisesti ja monipuolisesti.  Pitkäaikaisesta itsekurista kuullut? Juuri sen vuoksi, kun painan x verran mitä haluan painaa ja ilman etten ole ihan osastokunnossa, niin tiedostan, että itsekuristani en voi luopua silloinkaan. Se ei ole hyvä vaihtoehto, koska laidutetut kilot tulevat muuten nopeasti takaisin.

Jollain kierolla tapaa oli vaan niin ihanaa jumittaa sen jakson ajan sohvan pohjalla..

Rip Amy Winehouse

"Yes I've been black but when I come back you'll know, know, know.."

Ei hyvää päivää. Nauroin.

Sain tännään puhelun jossa sairaalan/terveyskeskuksen x työntekijä soitti vanhasta tämän vuoden puolella sattuneesta tapaturmasta, joka sattui töissäni ollessani. Hän sanoi, että heillä on ollut hämminkiä paperi osieni plaa plaa kohdan kanssa ja kysyi: "Onhan työnantajasi Järvenpään sosiaalisairaala?". Vastasin, että ei ole, enkä ole edes koskaan kyseisessä paikassa käynyt. Jolloin nainen jatkoi: "Tähän on merkitty toinen aikaisempi työnajatasi, Hietalinna. Pitääkö se paikkansa?" Sanoin, että ei pidä sekään paikkaansa. Vaan nykyinen ja tapahtuma hetkellä ollut työnatajani on plaa plaa eli ihan eri taho. Tuon naisen papereissa olleet oireeni sentään pitivät sinnepäin paikkansa. Jollain noita papereita aijemmin käsitelleellä ihmisellä on kyllä pahempi lukihäiriö, kuin miulla. Täytin mie siellä odotustilassa sen paperin kyllä ihan oikein. Ei hyvää päivää. Yritin siinä sitten pitää naamani peruslukemilla, etten repepäisi nauramaan puhelun aikana. Se olisi ehkä ollut hieman epäkohteliasta, kun toinen asiallisesti yritti saada tilanteeseen selvennystä. Jatkoa seurannee aiheeseen liittyen. Veikkaan.

Hetki jolloin sattui henkisesti ja paljon.

Näin vähän aikaa sitten äitini. Hän siinä ihmetteli miten en ollut saanut hänen mailiaan jossa oli kuvia mökkireissusta. Sanoin ensin, että ei siellä mailissa mittään ollut, kun olin sen viimeksi katsonut. Äitini kivenkovaan väitti, että kyllä hän on miulle ne kuvat mailannut. En vaan ole vaivautunut niitä katsomaan. Jossain vaiheessa kävi ilmi, että äitini oli mailannut ne edelliseen mailiosoitteeseeni, joka ei ole ollut käytössä ennään pitkään aikaan. Äitille ja muille olen mailannut uuden osoitteeni, joka on muotoa etunimi.sukunimi. Siitäkin, kun vaihdoin etunimeni maistraatissa jo on pitkääkin pitempi aika. Äitini oli mailannut ne kuopatun nimeni mailiin. Silloin sattui ja paljon henkisesti. Jopa isovanhempani, jotka ovat 80-vuotiaita, niin ovat sisäistäneet nimeni ja mailioisoitteeni vaihdoksen, vaikka hölmösti luulin, että heille se olisi se kovin paikka. Erehdyin rankasti.

Tyhmäähän tätä on pyörittää mielessäni, mutta en vain saa tätä pois mielestäni. Äitini ei edelleenkää ole sisäistänyt sitä etten ennää ole x mitä joskus aikaa sitten vielä olin.. Toinen samantyyppinen asia on seksuaalinen suuntautumiseni, jonka hänelle kerroin jo vuosia sitten.

Terveisiä Savonlinnan Oopperjajuhlilta!

Mikä viikonloppu. Mikä fiilis. Miten ihanan häiriintynyt huono seura, joka teki reissusta niin laatua. Ne "taisteluvammat"! Ja Richard Wagner:n Lohengrin ooppera. Nyt en osaa enkä kykene pukemaan fiilistäni mitenkään lähes ymmärrettäviksi sanoiksi, vaan jään fiilistelemään näitä päänsisäisesti ja palaan vielä asiaan. Halusitte tai ette. Ensi vuonna uudestaan<3

(kuvat on netistä löydetty)