Päivä 3.

Kalorit: 300. Purkkaa, hedelmä, puuroa, mutta se yksi keksi johon sorruin töissä ollessani. Tiesin, että siinä on 55 kaloria. Yhdessä keksissä! Siitäkään huolimatta en voinut pitää näppejäni erossa siitä. Läski ahdistus luuseri valas morkkis on päällä. Onneksi olin syönyt aijemmin mukavasti alta sallitun 300:n kalorin, koska muuten olisin vetänyt kalorit kankasti yli. Nyt jämähdin tasan 300 kaloriin.

Noh ettei tämä menisi pelkäksi valitukseksi, niin parhautta tännään oli koirapuistossa käyminen. Koirani oli niin onnellinen meuhkatessaan neljän muun koiran kanssa. Tultuamme sinne, niin tietty koira jota myö ei oltu nähty pitkään aikaan, niin hän tunki syliini ja kerjäsi rapsutuksia. Ei sinnä voinut muuta, kuin hymyillä ja rapsuttaa sitä tiettyä koiraa. En siis taidakkaan olla tuonkaan koiran mielestä täysin ääliö tapaus. Koirani ei ollut moksiskaan tuosta, vaan leikki muiden koirien kanssa.

Päivä 2.

Kalorit: alta 300. Maissia, herneitä, papuja tomaattikastikkeessa ja purkkaa.

Tämä päivä oli jo helpompi, kuin eilinen. Tännään teki vain ohikiitävän hetken mieli yrittää syödä, kuin ihminen jolla ei ole sh:ta. Rasittavaa pitemmänpäälle tämä tunteiden vuoristorata mitä käyn lävitse. Eli epäsäännölliset kuukautiseni ovat näemmä lähiaikoina taas alkamassa. Halusitte tietää.. On se omalla tavallaan eriskummallista, että olempa vuosien saatossa painanut miten ihanan vähän tahansa, niin kuukautiseni eivät ole koskaan jääneet kokonaan tulematta. Eivät edes silloin, kun bmi:ni oli 11,7. Taidan olla jonkinmoinen luonnon oikku?

Päivä 1.

Kalori saldo: 270. Puuroa ja puuroa. Kahteen eri kertaan töissä. Oikeasti miulla ei ollut sillä toisella syömiskerralla edes nälkä. Yritin vain ahtaa jotain  turvallisen vähäkalorista ja määrällisesti sen verran ettei itseäni ahdistaisi ihan törkeästi, mutta samalla etten joutuisi taas kuulemaan näitä sanoja työkamuilta ja pomoltani: "Oletko jo syönyt? Et voi pärjätä ilman ruokaa koko työpäivän ajan. Eihän tuolla ruokamäärällä elä.. Ethän taas pyörry?" jne..

Argh! Ymmärrän, että he tarkoittavat hyvää, mutta aina ei vaan jaksa hymyillä ja yrittää selittää puuta ja heinää ihmiselle, jolla ei ole sh:ta. Tiettyjen ihmisten keskuudessa tuo pyörtymis episodi on jo mennyt sisäpiirivitsiksi. Joten läppä lentää. Onneksi, niin siihenkään ei ennään jakseta suhtautua niin vakavasti. Kerran pyörryin töissä ja se riitti miulle. Tulipahan sekin pohjanoteerau koettua. Juuh..

Ainoa hetkellinen kunnon kalokiusaus oli näin "yllättäen" töissä. Nyt se sitten iski. Onneksi kyseessä oli ensimmäinen päivä, niin sen voin jo ymmärtää, koska alku on aina se vaikein hetki. Sen jälkeen helpottaa. Ruokana oli perunamuusia ja yms muuta mitä en aikonut suuhuni laittaa. Läheltäpiti tilanne kävi muussin suhteen. En onneksi sortunut. Perunamuussii vaan on niin hyvää, mutta siinä on niin liikaa kaloreita. Näläntunteeni on siis tehnyt hetkellisen paluun, mikä on omalla tavallaan hyvä asia, koska ainakin elimistöni vielä toimii jotenkuten.

Ensimmäinen ihana päivä menossa. 49 vielä jäljellä<3

Nälkää ei ole. Ruokaa en muista syödä.

Joten miulla on loistava syy aloittaa taas abc<3 28.6.2011 -->

Juhannuksen 2011 parhautta on..

niin ihanan huono seura, että kyseessä on jo sitä kautta hyvä seura. Ihmisiä, joiden seurassa olen nauranut vedet silmissä, musiikki maullisesti ollaan enimmän osaa aikaa oltu samalla aaltopituudella. Huono huumori<3 Kukaan ei inhoa koiria tai ole heille allergisia. Koiralla on ollut koirakamu seuranaan koko pidennetyn jussin. Jussin parhauksien parhautta on silti ollut se, että koirani on viihtynyt tämän sirkuksen parissa ja hänellä on ollut turvallista olla. Muru on mm. nukkunut kaikkien paikanpäällä olleiden ystävieni ja kamujeni vierellä. Kiitos TI, SHR ja HL.

Miun oli ihan pakko  maistaa Suomalaisia uusia perunoita. Nam. Kerran vuodessa toteutettava perinne.

Ps. Tämän jussin biisi: LORD EST - Reggaerekka feat. Petri Nygård
http://www.youtube.com/watch?v=FE1hY63jgrI

Ihana kesäloma kausi.

Tähän alkuun myönnän ja tunnustan, että mie olen halunnut syödä jo useamman päivän ajan kiinalaista ruokaa. Tiedän kyllä, että siinä on ihan liikaa kaloreita. Tännään sorruin. Käveltiin koiran kanssa lähi kinkkiin. Onni onnettomuudessa, että paikka oli kiinni ja henkilökunta oli lähtenyt kesäloman viettoon. Tunne oli hetken ajan jotenkin ristiriitainen. Toisaalta harmitti, että tuli turha reissu, mutta toisaalta olin todella iloinen etten sortunut, kun mahdollisuutta siihen ei ollutkaan. Hyötyliikunnaksihan se sitten meni. Ei haittaa yhtään.

Kotosalla koirani on lähinnä nukkunut sohvalla ja ladannut aukkujaan tämänpäiväisen koirapuisto reissun jäljiltä. Hän vain oli niin iloinen meuhkatessaan kp:ssä muutaman tutun koiran kanssa.

Ymmärsin myös, että olen ollut jo useamman päivän ajan kettuuntunut työhöni. Onneksi se taitaa olla vain hetkellistä ja pääsen hyvällä omatunnolla nollaamaan omat akkuni muutaman päivän vapaapäivä putkella. Tulee kyllä tarpeeseen. Hetkiä jolloin kukaan ei kyttää syömisiäni tai liikkumisiani. Kiitos ihanan seuran, jonka kera juhannuksen tienoo menee.

Onnea on...

koira, joka pitää liikkumis motivaation yllä. Lenkille mennään useasti päivässä. Satoi tai paistoi. Hän, joka heiluttaa siulle häntää, vaikka olisit vain vienyt yksin roskat ulos. Työ tressi ja vitutus loppuu kotiin päästyä, kuin seinään. Onnea on myös sohvalla unissaan tuhiseva koira. Ne pienet ihanat hetket<3