Ai miten niin tännään on maanantai?

Töistä lyhykäisyydessää: Reilukerhosta päivää, maanantai lisän kera. Toivottavasti sitä tiettyä paperillista pilkunviilausta ei jatketa ennään kuukauden jälkeen. Ihan, kuin noin muutenkin tuolla yhdellä jos toisella ei olisi jo valmiiksi hermot kireällä. Lisää hermojen kiristelyä on siis tiedossa. Jollain tapaa ymmärrän tuon paperi säätämisen, mutta tapa jolla sitä ollaan toteuttamassa, niin sukkaa jo alkuunsa. Minkä vuoksi taas mennään sen vaikeimman kautta?

Illalla minnuu ilahdutti suuresti se, kun sain Wanhalta kehuja yhdestä työtilanteesta ja miten sen hoidin. Menin lähes sanattomaksi ja änkytin lahjakkaasti. Noh ei tämä päivä nyt ihan kokonaisuudessaan ollut silti syvältä ja poikittain. Iso Pomokin kääntyi päivällä työasioissa paikanpäällä. Miekin tuota silmänruokaa. (;

Kalori himoakaan en ole tännään kokenut. Kiitos päivän ruualle mitä oli tarjolla. Siitä vain niin haisi paljon aurajuusto. Yäk mikä lemu. 

Kuukauden stemppaus lista.

Arkeni ei vaan voi jatkua näin miten se tällä erää menee.. Jossain vaiheessa tämä tulee niin urakalla kostautumaan miulle. Minkä vuoksikko? Ihan sen vuoksi, jos ei muuten niin karma kuittaa.

-Yritän nukkua tarpeeksi.
- Löytää kadotetut kirjan luku fiilikseni ja runoilun muusani.
-Yrittää herätä aamulla kellon soidessa ja torkuttaa vähän vähemmän.
-Lähteä vähän vähemmällä kiireellä töihin.
- Tukkia useammin suuni ja kaivaa vaikka sen feikki hymyn kasvoilleni hetkinä jolloin ei vaan kannata avautua edes asiallisesti.
- Yrittää vähän vähemmän patouttaa mieleeni asioita/tilaneita/hetkiä ja tehdä niille jotain, enkä vaan jumittaa niiden kanssa päänsisäisesti.
-Yrittää kyetä terapiaan selvittämään päätäni ilman pommiin nukkumisia yms.
-Tehdä terapian ns kotitehtäväni.
- Vähän sosiaalistua ympäröivän maailman kanssa.
-Useammin koirapuistoon koirani kanssa.
-Herkuton kuukausi, jota en saa mokata.
-Yrittää syödä päivittäin edes jotain. Paitsi Abc:n paasto päivinä.
- Aloittaa rautakuurin ja vitamiinin syömiset purkista.

Palaan asiaan kuukauden päästä, niin tiedän ehkä silloin, että oliko tästä stemppauksesta mitään hyötyä.. ja ehkä tässä välimaastossakin päivittelen.

Gur nauh!

Mie olen taas ihastunut väärään naiseen.  Iso Pomoni on tämän hetken kuuminta hottia<3 Nainen, apaut 40v tai plus. Naama ja olemus, josta ei uskoisi moista. En ehkä kestä. Tosin rehellisesti oltaen, ei miulla mitään mahdollisuutta häneen ole. Silmänruoka tuskin lähes koskaan on väärin? (; Tännäänkin lähes törkeästi kuolaus tuijotin häntä, kun yksikössäni oli asiakkaan syntymäpäivät johon hän osallistui. Se nainen (siis Iso Pomoni) näytti vain niin pantavalta naiselta, että miulla teki pienesti tiukkaa käyttäytyä asiallisesti ja pidättäytyä vain siltä puolen kuolaamisessa. Seuraavaa kohtaamista odotellessa. (;

Aamu puhelut ovat rakkaus, vaikken aamu ihminen olekkaan.

Kiitos peip<3 Pelastit niin miun päiväni. Se kuuluisa toinen mielipide tuli niin tarpeeseen. Eli en ole lopullisesti seonnut asiaani liittyen, vaan ihan järjissäni. Koska jos olisin asialle näyttänyt vihreää valoa niin siinätapauksessa olisin ollut jo huonosti seonnut. Toisinaan se on vain hyvä kuulla ne tärkeät sanat myös muualtakin, kuin omasta päästään.

Eli lyhykäisyydessään kyseessä on eräs tietty entiseni, J ja se, että hän on vongannut minnuu fb kaverikseen jo ties kuinka monesti kuluneen puolen vuoden aikana ja halunnut nähdä naamakkain. Edelleenkään en hyväksynyt hänen kamupyyntöään. Siitä olisi syntynyt vain niin rumaa jälkeä tai vähintääkin kunnon soppa. Siihen soppaan en olisi halunnut lusikkaani vahingossakaan laittaa.. Rankkaa varhaisdementiaa hänellä näyttää pukkaavan, koska eron jälkeen en ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä. Paitsi kerran, jolloin sorruin ja puhuttiin vähän aikaa messengerissä niitä näitä. Erostakin on jo useampi vuosi aikaa. Ihmissuhteet ovat useimmiten syvältä ja poikittain.

Kaikesta huolimatta hyvillä mielin on alkanut uusin kierrot Abc:tä. Nälkäkään ei vielä ole iskenyt ja olen kerrankin saanut tehdyksi jotain fiksua ennen ilta vuoroon lähtemistä. Pyykit ovat koneessa, ripustin verhot ja vähän siivoilin (pienesti). Sen perus setin lisäksi mitä aamulla tulee tehtyä ennen töihin menoa. 

Niin miun tuurillani, miekin teitä.

Mie yritin juuri soittaa kolmelle eri ystävälleni ja yhdelle kamulleni. Ok, myönnän ja tunnustan, että kello on paljon ja vähän päälle. Yritin soittaa, koska asiaani olisin tarvinnut sen kuuluisan toisen mielipiteen. Eli olenko nyt ihan asiallisesti tilaanteeseen suhtautumassa vai pitäisikö miun ns. haistattaa tilanteelle pitkät. Harkiten jo vakaasti tilanteelle pitkät haistattamista. Ei se olisi yhtään väärin, mutta...

Sain mie sen kamun puhelimella kiinni. Hän oli ihan unessa, kun vastasi puhelimeen, joten kysymykseni kanssa ei päästy puusta pitkälle. Eli tilanne on yhä auki. Taas kertaalleen: Käyttäydynkö liian kiltisti vai vediänkö ihan överit tilanteesta? Vai olisiko käytökseni ok? Se jäi ihan auki. Toivottavasti huominen helpottaa ja saan vastauksen jo pitkään ärsyttäneeseen kysymykseeni. Asiaa ei helpota se, että horoskooppini on jo pitkää asiasta vihjaillut ja tuonut tuon asian esiin, että tee sillä jotain/vältä sitä. Argh. Juu, myönnän, että uskon vähän horoskooppeihin.

Abc, ke alkaa taas.

Mie olen unohtanut syödä tässä niin monena eri päivänä putkeen tai sitten en ole vain jaksanut laittaa ruokaa/syödä sitä. Kalori morkkikseni huomioiden. Nälän tunne on miut hyljännyt. En valita siitä yhtään. Hyvä asia vain. Kroppani alkaa vain taas vittuilemaan miulle tästä kalori tilanteestani, niin ajattelin aloitta ke uusimman kerran Abc:n, niin jotta söisin edes sen verran mitä on Abc:n mukaan sopivaa syödä päivän kalorien puitteissa. Kahtellaan, että miten tässä mennään ja mihin päädytään.

Minkä vuoksi taas tuntuu tältä?

Mie en ymmärrä ennää edes itseäni. Hitusen jopa pelottavaa. Juuri mikään ei kiinnosta. Lähes kaikki näyttää harmaalta. Värit ovat hävinneet. Nukkuisin mieluusti lähes koko päivän jos se vain olisi mahdollista. Ympäröivä maailma ahdistaa yhä. Suupieliini sattuu yhä, feikki hymy ei tee pitemmän päälle hyvää. Toivottavasti vain kulissini pysyvät pystyssä. Toivottavasti kukaan ei tule aloittamaan töissä keskustelua jota en halua käydä: "Onko siulla kaikki hyvin..?"

Apaut suurin osa arkeeni liittyvistä tekiöistä ja asioista on kunnossa tai vähintäänkin tilanteessa, että voin suurinpiiretin elää niiden kanssa. Ehkä miun ei vain ole tarkoitus olla onnellinen? Jos karmani kanssa olen jotain pahasti mokannut jossain edellisessä/tässä elämässäni (jos edellistä elämää miulla edes on ollut. En tiedä), niin minnuu kiinnostaisi todella tietää syy huonoon karmaani..

Mie olen niin hukassa itseni kanssa etten ole ennään pitkään aikaan pystynyt edes itkemään.  Tai saatika lukemaan kirjoja ja runon kirjoitus muusanikin on miut hylännyt. Ne elämäni lähes viimeisetkin tukipilarini ovat hävöksissä. :/