"I don’t really know
If I care what is normal
And I’ m not really sure
If the pills I’ve been taking are helping
I'm wasting my life
Hurting inside
I don’t really know
And I’m not really sure" -Porcupine tree
keskiviikko 18. elokuuta 2010
tiistai 17. elokuuta 2010
AHTARIT
Nyt vain sattuu niin paljon henkisesti, että tuntuu, kuin melkein tukehtuisin, mutten kuitenkaan tukehdu. Jos vain pystyisin lopettamaan elämäni omankäteni kautta, niin mie tekisin sen.
Seuraava terapia kertani on syyskuussa. Viimeisin ennen sitä oli viime viikolla. Koulun kuraattorikin on niin yli työllisetty, että mahdollinen keskustelu kerta menee syyskuun puolelle. Tämän tiedän siitä, että käännyin maanantaina koululla. Olin parilla tunnilla joilla miun piti olla ja käännyin hakemassa opiskelija alennus paperin matkalippuuni, jonka kuraattori ystävällisesti allekirjoitti leiman kera, vaikkei tuo hänen toimeenkuvaansa enää kuulunutkaan. Muistin väärin, mutta onneksi tuo ei kaatunut niskaani, että olisin opintotoimiston pitkän jonon hännille päätynyt uudestaan samana päivänä. Hän siinä sitten sanoi: "Jutellaan, kun kiire tästä vähän vähenee.." Milloin? Kysymys mitä en edes jaksanut häneltä kysyä, koska hän ei tapaamis aikaa ehdottanut.
Tässähän sitten hajoilen keskenäni syyskuuhun saakka. Että empä yhtään ihmettele näin yleisesti ottaen Suomen korkeita itsemurha lukuja. Tarvitsemaasi apua saat vain jos siulla on huolella ylimääräistä millä maksaa vähintään 60e/per kerta ja sekin mahdollisuus on yksityisellä puolella. Köyhät arkkuun vai?
Seuraava terapia kertani on syyskuussa. Viimeisin ennen sitä oli viime viikolla. Koulun kuraattorikin on niin yli työllisetty, että mahdollinen keskustelu kerta menee syyskuun puolelle. Tämän tiedän siitä, että käännyin maanantaina koululla. Olin parilla tunnilla joilla miun piti olla ja käännyin hakemassa opiskelija alennus paperin matkalippuuni, jonka kuraattori ystävällisesti allekirjoitti leiman kera, vaikkei tuo hänen toimeenkuvaansa enää kuulunutkaan. Muistin väärin, mutta onneksi tuo ei kaatunut niskaani, että olisin opintotoimiston pitkän jonon hännille päätynyt uudestaan samana päivänä. Hän siinä sitten sanoi: "Jutellaan, kun kiire tästä vähän vähenee.." Milloin? Kysymys mitä en edes jaksanut häneltä kysyä, koska hän ei tapaamis aikaa ehdottanut.
Tässähän sitten hajoilen keskenäni syyskuuhun saakka. Että empä yhtään ihmettele näin yleisesti ottaen Suomen korkeita itsemurha lukuja. Tarvitsemaasi apua saat vain jos siulla on huolella ylimääräistä millä maksaa vähintään 60e/per kerta ja sekin mahdollisuus on yksityisellä puolella. Köyhät arkkuun vai?
maanantai 16. elokuuta 2010
Ankka rock 2010.
Kotiin saakka on juuri vähän aikaa sitten selvitty. Festari seura oli laatua. Kiitos H<3 Mie olen ympäri päissäni tällä hetkellä. Siitäkin huolimatta Children of bodom:n keikka oli<3 Mm. soi Hate me kappale. ^^
torstai 12. elokuuta 2010
Helen on rakkaus.
Mie olen tämän jo kertonutkin, että mie tykkään erityisesti itseäni vanhemmista ihanista naisista. Juuri sen vuoksi saavuttamattomuus numero yksi on Helen Mirren<3 Tuossa ihanassa 60+ naisessa on vain sitä jotain<3 Jos mie koskaan tulen elämään yhtä kauan, kuin hän niin toivoisin, että näyttäisin edes vähän häneltä. Nainen jolla on lähes iättömät kasvot.
Tältä vuodelta otettua kuvia hänestä:
Tältä vuodelta otettua kuvia hänestä:
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Mieluummin olen nälkäinen, kuin läski.
Päivän hokemani jota olen toistanut useaan eri otteeseen. Erityisesti ruokakaupassa käydessäni. Ostin onneksi vain sitä mitä olin suunnitellut. Kaalia lauantaita varten jolloin aloitan kaali dieetin. Kivennäisvettä. Karpalo-greippi kivennäisvesi tulee olemaan tämän päivän pelastukseni. 0 kaloria ja voin huijata itseäni, että olen muka syönyt vaikken olekkaan. Tokihan kivennäisvesi turvottaa paljon juotuna, mutta turvotuksesta pääsee helpommin eroon, kuin läskistä.
Mie selvisin sittenkin pankki ja yhdestä toisesta paperi reissusta, vaikka olin lähes periä pelihousuni, kun odotin vuoroa päästä asioimaan tiskille. Samalla oven avauksella miun kanssani tulivat miulle täysin tuntematon noin 30v nainen, jonkun miehen kanssa. Eukko vilkaisi jonoa, jonka hännille mie menin. Eukko siinä kääntyi maksuautomaatilla. Palattauaan sieltä se kusipää tunki jonon eteen. Ohittaen sillä hetkellä ensimmäisenä olevan eläkeikäisen naisen rollaattorinsa kanssa. Rouva siinä sanoi asiallisesti tälle eukolle, että hän oli ennen sitä jonossa ja olisitko ystävällinen ja menisit jonon hännille. Tosin hän ei sitä eukkoa kutsunut eukokosi.
Se eukkohan repi hermonsa ja rupesi vittuilemaan tälle herttaiselle vanhukselle ja väitti, että oli ollut mukamas jonossa ennen häntä. Mie sieltä jonon hänninltä aloin puolustamaan tätä rouvaa. Sen jälkeen se eukko rupesi miullekkin vittuilemaan. Mieleni olisi tehnyt avautua vähän rankemminkin ja raahata se eukko tukastaan jonon hännille. Näin en sentään tehnyt vaan purin huultani ja mulkoilin sille, koska jos olisin näin tehnyt niin paikalla jo olleet vartiat olisivat heittäneet miut niska perse otteella ulos pankista.
Siinä sitten jonon liikkuessa puhelin hetken tämän herttaisen eläkeikäisen naisen kanssa. Keskustelu liittyi siihen, että eukolle ei ole opetettu kotonaan käytöstavan alkeita ja hänelle kannattaisi hankkia itselleen silmälasit. Noh kävi näin, että se eukko tuon kuuli. Tarkoitus ei ollut, että hän olisi tuon kuullut. Joten mie mokasin tuossa ihan itse. Tiskillä, kun sitä eukkoa palveltiin niin se rupesi sieltä huutelemaan ja vittuilemaan lisää.
Noh olin tuon jälkeen hoitamssa erissä paikkaan toista paperi asiaa. Odotin kiltisti vuoroani. Ruuhkaa oli ja paljon. Asikasta palveltiin tiskillä ja samaana aikaan useampikin täysi-ikäinen yritti tunkea sinne samalle tiskille hoitamaan asioitaan ja useampaan eri kertaan. Työntekijää ei naurattanut tuossa vaiheessa enää yhtään. Lopulta mie pääsin hoitamaan asiani enkä avautunut niille muutamalle ääliölle mitään, vaikka mieleni olisi niin tehnyt.
Käytöstavat taitavat olla nykymaailmassa sukupuuton uhkaamia?
Noiden ketutus reissujen jälkeen ajattelin palkita itseni kirpputori reissulla. Löysin sieltä The Departed leffan. Aivan loistava. Tykkään isosti. Kaksi ihanaa paitaa ja ystävälleni kengät 1 eurolla. En mie noin muuten harrasta sitä, että ostaisin kenkiä kenellekkään tuntemalleni naiselle, mutta hänellä ja miulla on saman kokoinen jalka. :D
Mie selvisin sittenkin pankki ja yhdestä toisesta paperi reissusta, vaikka olin lähes periä pelihousuni, kun odotin vuoroa päästä asioimaan tiskille. Samalla oven avauksella miun kanssani tulivat miulle täysin tuntematon noin 30v nainen, jonkun miehen kanssa. Eukko vilkaisi jonoa, jonka hännille mie menin. Eukko siinä kääntyi maksuautomaatilla. Palattauaan sieltä se kusipää tunki jonon eteen. Ohittaen sillä hetkellä ensimmäisenä olevan eläkeikäisen naisen rollaattorinsa kanssa. Rouva siinä sanoi asiallisesti tälle eukolle, että hän oli ennen sitä jonossa ja olisitko ystävällinen ja menisit jonon hännille. Tosin hän ei sitä eukkoa kutsunut eukokosi.
Se eukkohan repi hermonsa ja rupesi vittuilemaan tälle herttaiselle vanhukselle ja väitti, että oli ollut mukamas jonossa ennen häntä. Mie sieltä jonon hänninltä aloin puolustamaan tätä rouvaa. Sen jälkeen se eukko rupesi miullekkin vittuilemaan. Mieleni olisi tehnyt avautua vähän rankemminkin ja raahata se eukko tukastaan jonon hännille. Näin en sentään tehnyt vaan purin huultani ja mulkoilin sille, koska jos olisin näin tehnyt niin paikalla jo olleet vartiat olisivat heittäneet miut niska perse otteella ulos pankista.
Siinä sitten jonon liikkuessa puhelin hetken tämän herttaisen eläkeikäisen naisen kanssa. Keskustelu liittyi siihen, että eukolle ei ole opetettu kotonaan käytöstavan alkeita ja hänelle kannattaisi hankkia itselleen silmälasit. Noh kävi näin, että se eukko tuon kuuli. Tarkoitus ei ollut, että hän olisi tuon kuullut. Joten mie mokasin tuossa ihan itse. Tiskillä, kun sitä eukkoa palveltiin niin se rupesi sieltä huutelemaan ja vittuilemaan lisää.
Noh olin tuon jälkeen hoitamssa erissä paikkaan toista paperi asiaa. Odotin kiltisti vuoroani. Ruuhkaa oli ja paljon. Asikasta palveltiin tiskillä ja samaana aikaan useampikin täysi-ikäinen yritti tunkea sinne samalle tiskille hoitamaan asioitaan ja useampaan eri kertaan. Työntekijää ei naurattanut tuossa vaiheessa enää yhtään. Lopulta mie pääsin hoitamaan asiani enkä avautunut niille muutamalle ääliölle mitään, vaikka mieleni olisi niin tehnyt.
Käytöstavat taitavat olla nykymaailmassa sukupuuton uhkaamia?
Noiden ketutus reissujen jälkeen ajattelin palkita itseni kirpputori reissulla. Löysin sieltä The Departed leffan. Aivan loistava. Tykkään isosti. Kaksi ihanaa paitaa ja ystävälleni kengät 1 eurolla. En mie noin muuten harrasta sitä, että ostaisin kenkiä kenellekkään tuntemalleni naiselle, mutta hänellä ja miulla on saman kokoinen jalka. :D
Paasto.
Jau! Ensimmäisestä päivästä olen juuri selvinnyt paaston suhteen. Tarkoitus on stempata ja syödä vasta lauantaina. Ai minkä vuoksi? Miulla on niin karmiva läski ahditus yhä päällä. Sukulais reissulla miulle vaan tyrkytettiin ja tyrkytettiin ruokaa ja herkkuja. Päivän kaikki syömiset jouduin syömään seurassa enkä voinut syödä sitä määrää mitä olin suunnitellut. Herkuistakaan en voinut kokonaan kieltäytyä. Teki niin pahaa syödä, mutta Isovanhempani ovat ne ainoa poikkeus joille en voinut sanoa: "Ei kiitos.." Oksentamaankaan en päässyt koko viikkona. Tilanne ei vaan antanut sille myöden. ARGH!
Nyt on ihan pien ja hetkellinen voittaja fiilis, koska olin jo tänään mokata paastoni, koska olin ystäväni luona käymässä ja miulle yritettiin tarjota siellä ruokaa. Paaston ensimmäinen päivä, kun on miulle aina se vaikein kohta. Onneksi kakkos päivänä helpottaa jo.
Tänään olen lenkkeillyt myös mukavasti koirani kanssa ja jumpannut kotona. Mikä on varsin ihanaa, koska enää ei ole niin lämmintä ulkona, kuin mitä se on pitkään ollut. Juuri siksi mie haluan onnistua paastossani, koska muuten en kehtaa lähteä ihmisten ilmoille ensi maanantaina, kun opiskeluni jatkuvat silloin.
Nyt on ihan pien ja hetkellinen voittaja fiilis, koska olin jo tänään mokata paastoni, koska olin ystäväni luona käymässä ja miulle yritettiin tarjota siellä ruokaa. Paaston ensimmäinen päivä, kun on miulle aina se vaikein kohta. Onneksi kakkos päivänä helpottaa jo.
Tänään olen lenkkeillyt myös mukavasti koirani kanssa ja jumpannut kotona. Mikä on varsin ihanaa, koska enää ei ole niin lämmintä ulkona, kuin mitä se on pitkään ollut. Juuri siksi mie haluan onnistua paastossani, koska muuten en kehtaa lähteä ihmisten ilmoille ensi maanantaina, kun opiskeluni jatkuvat silloin.
maanantai 9. elokuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)