Ruokakaupassa käynti on ollut ennenkin miulle, joko haasteellista tai toisinaan jopa tuskallistakin.. Heikkoina hetkinä sitä voisi ostaa ties mitä, mitä jo kassan kohdalla katuu. Tuskallisina/haastellisina on niin hankalaa ostaa edes puuroa. Jotain, kun sitä on ns pakko yrittää joskus syödä, vaikka henkisesti tuntuisi niin hyvältä olla ilman ruokaa. Harmi, että kroppa on asiasta monesti eriä mieltä.
Tajusin tässä hiljattain, että olen onnistunut "pääsemään" uudelle tasolle ruokakaupassa käyntieni ajaksi. Ei hyvä, ei ollenkaan. Nykyään en pysty ostamaan sieltä edes kurkkua, ettenkö potisi siitä jo morkkista. Jotenkin, kun onnistun kääntämään sen mielessäni siten, että en ole edes tuota ansainnut/saa ostaa, koska se on jotenkin koiraltani jotain pois. Vaikkei näin olekkaan, koska koirani syö paremmin ja kalliimmin, kuin mie. Eli lopulta päädyn ostamaan koirallenikin jotain syömistä/puruluita samalla reissulla, niin voin/saan sen kurkun ostaa itselleni.
Myönnän ja tunnustan, että olen ajoittain ihan ylihuolehtivainen koirani hyvinvoinnista ja olen ajansaatossa potenut niin moneen eri kertaan kamalaa morkkista, vaikka aina siihen ei olisi ollut edes syytä. Toisinaan kyllä, kun esim. ei olla töitten ohella pystytty käymään koirapuistossa koirapuisto aikaan eli silloin, kun siellä on useimmiten muitakin koiria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti