Sh elämääni.

Kirjottamiseni sh-puolesta on taas jäänyt viime aikoina aika vähäiseksi. Tämän voinette antaa miulle anteeksi tai ainakin yrittää ymmärtää, koska mie omalla tavallani olen ehkä vähän poikkeava useasta jolla on sh-puoli. Näin sen vuoksi, koska sh on ollut osana elämääni yli puolet tämän hetkisestä elämästäni. Tänä vuonna täytin ne "huimat" 23-vuotta.

Asiat, ajatusmaailma, teot ja tekemättä jättämiseni voivat olla jollain lailla hieman ns. hiotumpia tai jotenkin himpusti useammin alitajunnasta tulevia eli en välttämättä aina edes tiedosta, että sh:sta on kyse vaan elämäntavasta jonka olen kokenut hyväksi elää, kuin jollain muilla kanssa ihmmisilläni. Kanssa ihmisilläni joilla sh puoli on ollut osana heidän elämäänsä vähemmän aikaa, kuin miulla. Heitä joilla sh on alku puolella tai on ollut vähemmän aikaa, niin mie en halua väheksyä heitä tai yrittää olla mitenkään parempi syömishäiriöinen, jonka taival alkoi ensin anoreksiasta ja johon sekoittui jossain vaiheessa bulimia mukaan. Koska sitä mie en ole.

Olen huonoineni ja hyvineni puolineni samaa, kuin muut kanssa ihmiseni. Eikä miulla ole mitään ihanuus henkistä selkärankaa, jonka avulla pysyisin esim aina syömään 2468:n mukaisesti. Välillä se henkinen selkäranka on vain niin hukassa. Kuten myös, että haluaisin/jaksaisin liikkua asiallisesti.

Tärkeää miulla on kuitenkin se, että jos sössin jotain kaloreihin ja liikkumiseen liittyen niin en jää vatvomaan sitä usean päivän ajan ja heittäen koko esim. uusimman 2468 kalorit päivät roskiin. Yrittäen skarpata mahdollisimman pian ja jatkaa siitä mihin jäin. Toki mokaamisesta seuraa aina ankara vitutus ja luuseri olo. Noitten tunteitten kanssa on vain hyvä oppia elämään ja pääsemään niiden yli.

Pitkä aikaisia huonoja luuseri kausia miulla on ollut monia. Osa sen vuoksi, että ei vain ollut tarpeeksi henkistä selkärankaa tai sitten ajanjaksoon on liittynyt ne muut miusta johtumattoman osa tekiät. Kuten esim. tietyt perheen jäsenini tai sukulaiseni. Tästä sh-puolestani, kun en aikonut missään tapauksessa jäädä heille kiinni. En mie ole sairas, vaan tämä on elämäntapani. Mikään, kun ei ole täydellistä, niin ei ole tämäkään.

Tämän vuoksi mie en aina tai mitenkään ehkä erityisen useasti jaksa tai huomaa kirjoittaa syömistäni, kaloreistani tai liikunnastani. Ne vain ovat niin arkea miulle. Joten joskus tuo vain jää kirjoittamatta.

Tämän hetken sh-kuulumisistani sen verran, että olen yhä 160cm/43kg ja miulla on painostani yhä kamala morkkis. Morkkis, koska painan yhä liikaa. Läski sika olo. 40kg, kun näkyy taas vaatteiden kera puntarista niin voin olla suht'koht tyytyväinen painooni. 40kg, koska jos painoni laskisi mukavasti sen alle, niin miut pakko raahattaisiin osastolle. Tästä tiedoksi teille, jotka ette tätä jo tienneet niin 18-vuotias ja sitä vanhempikin voidaan pakko raahata osastolle vastoin siun omaa tahtoasi. Oli kyseessä sitten sh tai esim masennus. Sillä, jos siut saadaan näyttämään ammatti-ihmisten silmin siinä valossa, että olet jo vaaraksi itsellesi, niin siinä kohdin osastolle raahauksen suhteen täysi-ikäisyytesi on vain hidastava tekiä.

Joten osastolle en halua, koska silloin miut siellä pakko lihotettaisiin jopa noin 50kg siaksi. Näin sen vuoksi, koska pituiseni ns asiallinen paino ei sh-puolisen mielestä on noin 50kg.