Nälkä ei ole ja sen ilkeän suu nälänkin voitin. Vesilasi on ollut uskollinen ystävä tännään. Vähän silti harmitti se, että täällä on niin kylmä, ettei koiranikaan viihdy ulkona 10-15min kauempaa edes talvitakkinsa kanssa. Harmi, koska miulla olisi ollut niin lenkkeily fiilis. Harmi myös sen vuoksi, koska nyt ei vaan ole koirapuisto ilma. Noh kaikkea ei voi taaskaan saada. Toisaalta, kun kotiin saakka koirani kanssa päästiin, niin mie olin lähes kauttaaltani jäässä. Ihan hyvä toisaalta vain ehkä sittenkin oli se, ettei lähdettykkään sille pitkälle lenkille mitä olin suunnitellut tälle päivälle. Jonka jälkeen unohdin itseni pitkästä aikaa lämpimään kylpyyn.
Junat nyt olivat aamulla "vaihteeksi" myöhässä sen klassisen laitevian vuoksi mitä kuulutuksessa sanottiin. Ehkä erikoisempaa näin talven tullen on jo se, että junat ovat aikatauluissaan. Tästä syystä myöhästyin kuraattori miitingistäni, jonkin verran. Laitoin hänelle ennen tuota asiasta viestiä, että tulossa silti olen. Siitä tavallaan päästin jonkin moisen aasin sillan kautta siihen, että kuraattoria harmitti se, että hän oli useasti sotkenut miitinki ajankohtani ja ollut useasti myöhässä. Hän oli pahoillaan siitä. Sen keskustelun päätteeksi oli saatu selvitettyä puolin ja toisin jokunen väärinymmärrys ja hyvillä fiiliksillä päivä jatkui. Saaden seuraavan ajan. Ehkä sen viimeisen ennen sitä päivää, kun toivottavasti valmistun vihdoin ja viimein.
Sain tuosta keskustelusta sen kauan kadoksissa olleen opinnäyteytyö tekemisen motivaation. Toivottavasti se ei vain tullut liian myöhään. Yritän palauttaa sen perjantaina eli huomenna. Sähköposti versiolla ensin sille sen työn vastaanottajalle ja kysyen, että tarvitseeko miun tuolloin sitä vielä jotenkin muokata tai lisätä sanoja vai tulostanko sen ja tuon hänelle.
Läski ahdistustani helpotti hetkeksi niin ihanasti se, kun kuraattori sanoi miulle, että näytän niin pieneltä. Hetkeksi jopa uskoin sen. Ja nyt jatkamaan opinnäytetyöni tekoa.
