Välillä kannattaa vain olla hiljaa.

Päädyin tännään töissä keskusteluun, jonka olisin niin mieluusti välttänyt. Asiakas alkoi kyselemään ja puhumaan painostani: "Olet niin pieni. Syöthän tarpeeksi? Oletko jo tännään syönyt? Minkä verran painat..?" Heitin tilanteen vitsiksi, ja sanoin syöväni riittävästi ja painavani ihan tarpeeksi.. Tilanne jatkui siitä, kun asiakas kysyi: "Painatko x kg verran?" Osui ja upposi. Hän oli arvannut/tiennyt sen himppua vaille oikein. Ahdisti ja vaihdoin pikaisesti keskustelun aihetta mitä yritin jo alku hetkillä tehdä.

Paino keskustelu jatkui myöhemmin vielä työntekijöiden kanssa tauon aikana. Melkein Miranda (työkamuni näyttää vähän Sex and the city sarjan Mirandalta), sanoi, että hän on aloittanut eilen laihdutus projektin. Hän kertoi, että aikoo kolmen kuukauden sisällä laihtua 2 kg, jotta olisi tyytyväinen painoonsa. Hetkiä jolloin miun teki todella tiukkaa olla sanomatta minkä melkein möläytyin. En onneksi ihan vaan nyökkäilin siinä ja sanoin, että hyvä tavoite.

Tyhmyydestä sakotetaan.

Menin sitten ja sorruin kalori himoissani tilaamaan pizzan, riisi kasvis mättö ruuan ja ison limun. Ne tuotiin miulle kotiin. Maistoin molemmista haarukallisen ja lusikallisen. Limun korkkasin. Join pienen kulauksen. Lopputulos oli se, että vedin kaiken tuon  kalori moskan wc-pöntöstä alas. Nyt vain vituttaa rankasti se x määrä rahaa, joka tuohon meni. Mokaani ennen mie olin juonut kaksi lasillista viiniä. Kaloreita noissakin, mutta sen määrän kanssa olisin voinut vielä elää paremmin.

Tosiaan, kävin tännään nais puolisen tuttuni kanssa läpi tissi  ja bmi keskustelun. Hänen mielestään mie näytän täydelliseltä ja tissini ovat kauniit. Hän on tavannut miut vain vaatteet päällä. Ahdistavaa ja ketuttavaa. Mie olen kaikkea muuta, kuin täydellinen, enkä myöskään edelleenkään tykkää tisseistäni. Ei miulla moisia koskaan ole ollut. Oli sitten sh hyvästi päällä tai ei. Vitun geenit.

Ne pienet ihanat hetket, en ehkä kestä.

 Pomoni sanoi miulle tännään töissä, että saan nimeni laatikkoon johon laitetaan työntekijöiden posteja/yms infoja. Nyt miulla on nimi siinä. Saan myös jatkaa tuolla helmikuun jälkeenkin. Tarkemmin en tiedä, mutta se lämmitti mieltäni. Olen siis ollut töissa tarpeellinen, osa porukkaa.

Tännään en ole syönyt vielä mitään. En, vaikka töissä oli tarjolla kalori hirveys herkkuja. En sortunut.

Pahe ei ole aina vääryys.

Varsinkaan, kun kyseessä on oopperassa käynti. Tykkään isosti. Tännään vuorossa oli Robin Hood Suomeksi laulettuna. Vaihtelua tämäkin. Toisaalta vähän hassuakin kuulla Suomea oopperan sanoihin puettuna. Ei huonoa silti. Paheeni jo vuosien takaa ja hyvissä voimissa on yhä. Ehkä tänä vuonna vielä uudestaan saman paheen pariin, mutta viimeistään ensi vuonna uudestaan.

Savonlinnan ooppera festivaalit kyllä huutelevat miulle. Töitten kanssa on vain niin auki kaikki, niin en tiedä, että pystynkö lipun siihen tiettyyn esitykseen ostamaan..Tai ehkä pitäsii vain olla törkeä ja ostaa sinne lippu ja todeta mahdolliselle samaan aikaan olevalle työvuorolle: Ei pysty eikä kykene. Myös tulevan kesän viikonlopun Provinssirock olisi niin kova sana. Unohtamatta Isovanhempien luona käymistä kesällä.

Yona - Kevätfiilis

Tuon kappaleen kuuleminen pelasti miun päiväni. Se sai hymyn huulilleni. Radio on ihana keksintö.

http://www.myspace.com/yonalou/music/songs/KEV-TFIILIS-albumi-versio--67322834

Uskalsin pitkästä aikaan vaa'alle.

Voin sanoa, että pelotti paljon nousta vaa'alle. Tämän rankan puoleisten mokailujeni jälkeen. Yllätys olikin erittäin positiivinen, mie olen laihtunut. Jau!

En tule kyllä sunnuntaihin mennessä mahtumaan yhteenkään niistä kolmesta housuistani, joita toivoin voivani pitää tuona päivänä. Mietin mielessäni asukokonaisuutta ja joitain niistä housuista päälleni. Uskon, että tavoitteeni olisi ollut mahdollista toteuttaa ilman kalori mokailujani. Ehkä se sunnuntaina lämmittää edes vähän mieltäni, jos edes melkein mahdun niihin pienimpiin kaapissani oleviin housuihin. Housuihin joihin mahduin vielä ennen joulua. Tai sitten tunnen olevani luuseri jolla ei ole itsekuria. Jompaan kumpaan fiilikseen päätyen mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Vai milloinkohan miulla olisi ollut fiilis, että lähes onnistuminen paino/kalori tavoitteen suhteen on ollut hyväksyttävä lopputulos? Kaikesta yrittämisestä huolimatta. En moista hetkeä muista kokeneeni pitkään aikaan..

Stemppi fiilis iski silti. Jos ehkä sittenkin pystyisin pitämään jotain niistä housuistani sunnuntaina. Haaste josta haluan selvitä voittajana.

Minkä vuoksi tässä viikossani on ollut jo kaksi maanantai päivää?

Tähän mennessä miulla on ollut tällä viikolla kaksi maanantai päivää putkeen. Ei kiitos sitä kolmatta tähän jatkoksi. Lähes mikään ei vaan toimi tai on ollut lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. Asiaa ei helpota se, että itsekurini on hylännyt miut. Kaksi päivää olen jo syönyt ihan liikaa. Tai no kolme, kun sunnuntaina kävin äitini luona. Se kalori hirveys ei siis ollut kokonaan miun syytäni sunnuntaina, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Maanantaista ja maanantai 2 päivästä en edes kehtaa kirjoittaa kalorien osalta.. Läski sika, jolla ei ole taaskaan itsekuria.

Töihinkin olen saanut pakottaa itseni menemään. Kellon soidessa olen vain halunnut vetää peiton korville ja nukahtaa uudelleen ja töistä päästyäni lähinnä nukkunut koiran lenkkien lisäksi. Vr:n juna liikenne ei ole juuri tällä viikolla toimminut. Taaskaan.  Kohtahan tässä voisi alkaa lyömään vetoa siitä milloin juna on aikatulun mukaan pysäkillä.

Tännään miulla olisi ollut mahdollisuus yrittää selvittää päätäni terapiassa. Vaan mitä kävikään, mie jumitin siellä ahdistukseni kanssa lahjakkaasti ja sain sanottua vain pienen pienen pinta raapaisun siitä mistä olisin halunnut puhua. Ja itsetuoisuuteni on taas lähtenyt käsistä. Oli se jonkin aikaa lähes poissa kuvioista. Ei näin ei.