Olin tännään kirpputorilla ja löysin sieltä kolme ihanaa paitaa. Ostettuani ne huomasin yhden paidan olevan kokoa L. Hui kauheus. Miulla ei ole koskaan ollut yhtä ainuttakaan vaatekappaletta vaatekaapissani, joka olisi kokoa L. Muut ostamani paidat olivat monta kokoa pienempiä, josta johtuen miun oli kotiin päästyäni ihan pakko sovittaa muutamia pienimmän kokoisia vaatteitani. Mahduin niihin kaikkiin hyvin. Ilmeisesti tuo l:n paita oli jotain vihrekokoa tai sitten siinä oli vääränkokoinen koko merkki. Toivottavasti. Minkään sorttista ruokahalua tuo ei herättänyt miussa. Onneksi en ollut vielä tuohon mennessä syönyt mittään, koska silloin olisi oksettanut ja paljon..
"Kerro kerro kuvastin kuinka paljon painaa, täydellinen ihminen, täydellinen nainen?" -Aivolävistys
Yritin mie tännään tehdä jotain mukavaakin, jonka yritin itselleni perustella, että olen ansainnut jotain hyvääkin..kaiken tämän henkisen sekamelskan keskellä. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa jalkahoidossa. Olihan se kokemus, koska en ole pitänyt jaloistani ennään pitkään aikaan tai kehdannut käyttää kesällä varvastossuja, koska miusta jalkani ovat näyttäneet todella kamalilta ja huonokuntoisilta. Tätä en tosin sanonut jalkahoitajalle ääneen. Jotenkin erikoista kaikessa oli se, että jalkahoitajan mielestä näin ei ollut. Oli niissä vähän parantamisen varaa ja jatkoimempiteenä suositteli jalkojen päivittäistä rasvausta ja sopivin väliajoin jalkoen kuorintaa. Juu myönnän ja tunnustan, että olen laiminlyönyt myös jalkojani. Jotenkaan en vaan mielestäni ole ansainnut sitä..
Jälkeenpäin puin henkistä morkkista siitä, että summa x meni jalkahoitoon, kun sen olisin voinut käyttää paremminkin. Esim. koirani hyvinvointiin. Muru voi kaikesta huolimatta hyvin. Nukkuu tällä hetkellä jalat ojossa kohti kattoa sohvalla. Tyytyväisen oloisena.
Äh, tämä vaan kuulostaa ja tuntuu niin typerältä, minkä vuoksi edes joskus harvoin voisin hemmotella itseäni ja potematta minkään sorttista henkistä morkkista sen jälkeen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti