Miepä kerron viimeisimmän esimerkkini. Miun oli tännään päivän lyhennysten turvin tarkoitus päästä töistä klo1235. Tajusin siinä klo1330, että ei hitto miunhan piti lähteä täältä jo tunti sitten. Toivottavasti saan luvan pitää tuon tunnin lyhennyksen ensi viikolla. Huomenna on vapaapäivä<3 Nukun pitkään. Käydään kahdella pitkällä lenkillä koiran kanssa ennen iltapäivän terapiaani.
Erikoista tulevassa terapiaistunnossani on se, että mie jopa tiedän mistä haluan siellä puhua huomenna. Sillä jo pitemmän ajan mie olen puhunut tuolla sen hetken ja päivän fiiliksistäni ja siitä ollaankin päästy ties minne mikä jollain tapaa kalvaa mieltäni tai en jotain tiettyä asiaa/hetkeä yms. menneisyydestäni edelleenkään joko osaa käsitellä tai suhtautua siihen fiksusti.
Muutenkin fiilikseni ovat menneen ja tulleet vuoristoradan tyylisesti jo pitemmän ajan ynnämuuta sekavaa mitä en osaa nyt jäsentää fikususti ymmärrettäviksi sanoiksi. Josta johtuen olen alkanut taas miettimään, että voisiko miulla olla kaksisuuntainen mielialahäiriö mikä tunnetaan myös bipona tunnetaan. Ystäväni JLA on ollut miusta jo pitemmän ajan tätä mieltä. Hänellä itsellään, kun on myös bipo. Hänen sanoin: "Kyllä kaltainen kaltaisensa tunnistaa.." Huomista terapiaa odotellessa.
Työpäivät ovat olleet enimmäkseen yhtä kärsimystä. Heräämisestä lähtien. Haluaisin vain kääntää kylkeä ja nukahtaa uudelleen. Tuntuu ettei oikein mikään toimi miulla töissä ja ihan perus työtehtävätkin tuntuvat hetkittäin tuskalta..
Noin muuten: Väsyttää-vituttaa-väsyttää-vituttaa-jotain epämääräistä-ei vaan jaksa olotilaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti